Naapurissa kyläilevä koira puri äskettäin meidän tyttöä: sormet siteissä ja mekko veressä tyttö oli, kun koiran omistaja hänet meille toi. Lähtivät lääkäriin, isä mukana. Minä jäin kotolaiseksi muiden lasten kanssa, kun esikoinenkin tuli tänään leiriltään.
Mutta pakko oli tulla johonkin tapauksesta kertomaan, tuntuu niin siltä, että pala on kurkussa... Kuulemma ei ole muuten ärtsy koira (vaikka puri kyllä meidän poikaakin viime kesänä, vaikkei silloin isoja jälkiä tullutkaan, kun pojalla oli takki päällä.) On vain kuulemma ottanut meidän tytön "silmätikukseen". Koira oli ollut kiinni, mutta oli kuulemma riuhtaissut itsensä irti ja syöksynyt tytön kimppuun.
No, nyt ei sitten tyttö pääse kaveriaan hakemaan, sillä kyllä vierailu sillä pihalla loppui ihan justiin tähän. Harmittaa vain tytön puolesta, kun se kaveri on täällä vain kesäisin. Ja ettei vain tästä tulisi koirapelkoa. Pojalle tuli kyllä viimekesäisestä, vaikkei näin iso haaveri ollutkaan.
Nyt sitten vain odotellaan, mitä tohtori sanoopi. Toivottavasti sormien nivelet eivät ainakaan ole vahingoittuneet...
Meidän koiru osallistui eilenillalla isännän kanssa pihan kasteluun...
... kunnes päätti lähteä omille teilleen - joista tosin hänet palautettiin pikimiten kotipihalle (isäntä polki pyörällä perään :).)Patskun veri vetää myyrästämään heti, jos pihassa ei tapahdu sen mielestä mitään mielenkiintoista. Siksipä pidämme sen kytkettynä, ellemme ehdi sen kanssa pelehtiä.
Toisaalta hän ei kytkettynä olemista protestoi: nätisti antaa ulos lähtiessä laittaa pannan kaulaan. Isävainaja sitä useampaan kertaan hämmästelikin, että: "Mitenkä se onkin noin nöyrä, tuo teidän koira." Sukupuolella taitaa ainakin olla osuutensa asiaan?
Nöyräksi voi kyllä sanoa tätä pikku kukkaakin, joka kasvaa kynnyksemme edessä, käytännöllisesti katsoen "ei missään":
Tai näitä orvokeita, jotka itivät ihan vahingossa viimevuotisten orvokkien siemenistä, hassuun paikkaan, salaattien istutuslaatikon kylkeen:
- Ja tulee niitä laatikkoonkin, joten kovin montaa salaattia en malttanut tähän istuttaa. On jännä nähdä, moniko orvokki ehtii itää ennen syksyä.
Tai näitä orvokeita, jotka itivät ihan vahingossa viimevuotisten orvokkien siemenistä, hassuun paikkaan, salaattien istutuslaatikon kylkeen:
- Ja tulee niitä laatikkoonkin, joten kovin montaa salaattia en malttanut tähän istuttaa. On jännä nähdä, moniko orvokki ehtii itää ennen syksyä.Tuoksujasmike kukkii leikkimökin seinustalla, ja edellisestä kodistamme siirretty ruusu myös (joka sinne edelliseen pihaamme juurtui ilmeisesti "vahingossa", linnun mukanaan kuljettamana):
9 kommenttia:
No voi kamala sentään. Toivottavasti siellä nyt asiat luonaantuvat, pikaista tervehtymistä tytölle puremasta ja koko perheelle henkistä toipumista!
Kiitos sinulle "kertomuksistasi" - lueskelen niitä täällä Sveitsissä päivittäin. Tykkään tekemisistäsi ja vielä enemmän tykkään siitä, että olet Ihminen ;o)
Terkut, Lena
Ystävä hyvä, vähän itkuisetkin halit sinulle, vaikka eipä lohdutukset paljon taida auttaa. Nirri pois mokomalta purijakoiralta eli teettehän rikosilmoituksen? Toivotaan kuitenkin, että pikkuneidin suojelusenkeli oli paikalla ja sormet paranevat hyvin.
Vieras koira ja lapsi on aina huono yhdistelmä, vaikka omistaja mitä sanoisi... Toivotaan, että selvisitte pelkillä pintahaavoilla :/
Meillä ei voi pitää ollenkaan vapaana, metsästysvietti on niin vahva, että korvat katoavat heti jos näkyy pusikossa jotain kivaa.
Eiköhän tuo naapurin koira olisi syytä lopettaa, jos on kahdesti jo käynyt lapsen kimppuun! Minun lapsuudenkodissani ainakin sai koira samantien lähtöpassit, kun puri ohikulkijaa. Sama homma kissan kanssa, että kun oli raapaissut äidin hoitolasta kasvoihin, niin kissa lähti heti lopetettavaksi. Omistajan pitäisi tuollaiset ymmärtää, eläin on luonnevikainen jos käy ihmisen kimppuun. Toivottavasti tytöllesi ei tullut isoa vahinkoa, ja lapsilla onneksi on jäykkäkouristusrokotteet voimassa!
Kylläpä kävi ikävästi. Toivottavasti sormet paranevat kunnolla ja pikaisesti. Koirapelon synytä varmaan lievittää tuo oma koira.
Kukkakuvassa taitaa näkyä leikkimökki ja siellä näkyy olevan kaunis virkattu verho - onko siitä kuvaa muualla?
Voi että, onpa ikävä tapaus. Toivottavasti tytöllesi ei tullut pahoja vammoja. Toipumisia teille!
Voi kamalaa ! Olet kyllä hillinnyt itsesi loistavasti, sillä minä olisin ihan raivona tuollaisesta. Sietäisi naapureiden antaa vähintään kunnon vahingonkorvaukset. Toivottavasti ei käynyt pahasti ja toivottavasti ei tule koirapelkoakaan. Päivittelehän blogiasi, mitä tytölle kuuluu. Jaksamista koko perheelle !
Toivottavasti ei tule suuria vahinkoja sormeen, eikä sitä koirapelkoakaan! Oma koiranne toivottavasti sitä puolta tasoittaa. Tuntuu, että tuo vieras koira ei ole tottunut lapsiin, kun nyt jo toiseenkin lapseenne kiinni kävi... pitäisi sitä lasten paikallaollessa kyllä vahtia tarkasti!
Koirista, ja tuosta kiinni olemisesta puheen ollen, oma koirani on tietysti kaupungissa aina kiinni, vaan mökillä se saa olla vapaana. Siellä vapaana ollessaan se ilahtuu kovasti kun se joskus laitetaan hihnaan kiinni ja pääsee "hihnalenkille". Ota noista ihmisen parhaista ystävistä nyt sitten selvää... ;-)
Moikka!
No voi harmi, että pääsi näin käymään. Minulla nappasi lapsena naapurin karannut koira huuleen kiinni, muttei siitä mitään pelkoa jäänyt. Kait se on kiinni ihmisen luonteesta ja erityisesti siitä, miten vanhemmat asiaan suhtautuu ja lapselle selittää.
Tuo koira homma kyllä jäi vähän mietityttämään, jos koira on jo kahteen lapseen käynyt kiinni, niin pitäisi siitä jonnekin ilmoittaa?
Pikaista paranemista tyttärelle!
Lähetä kommentti