perjantaina, heinäkuuta 02, 2010

Kotiseuturetkueita - ja KYHäilyä

Kolmanneksi viimeinen KYHäily tuli valmiiksi tänä aamuna:On kyllä niin kevyt huivi, ettei tuosta kuvasta paljon erotu. Joka tapauksessa malli on Novita-lehden yksinkertaisista ketjuvirkkauskukista muodostuva huivi. Aloitin jollain vanhalla huiviklubilangalla, jota oli jo alunpitäen niin vähän, ettei siitä minkäänmoista huivia olisi yksinään saanut. Tein siitä isommat kukat. Ruskeankirjavalla Socina-Sukkalangalla tein pienemmät välikukat ja reunustin (ohjeesta poiketen) koko "komeuden" nirkkokerroksella. Tyttären vastustuksista piittaamatta ("Älä, pilaat koko huivin!") tein huivin helmaan myös hapsut, kuten alkuperäisessä ohjeessakin oli. Tämä on semmoinen koketeeraushuivi, ei suojaa auringolta eikä kylmältä, eikä paljon katseeltakaan :).
Nyt on enää pari KYHäelmää kesken!
Muutamana aamuna olemme heränneet siihen, kun tämä pariskunta huutelee tuossa viereisellä rypsipellolla:
Kuten näkyy, uljaasta kurkipariskunnasta on kyse. Kun olen "Kurjen sukua" (äidinäiti o.s. Kurki), olemme isännän kanssa vitsailleet, että kyllä minulla on selvästi suvun ääni (lue: kantava :D). Ilmeisesti nuo "sukulaiset" löytävät pellosta jotain syötävää, kun siellä kukkoilevat.

Eilenillalla kävimme Nokian Kesäteatterissa katsomassa "Tukkijoella"-näytelmän. Ola Tuomisen ohjaus oli loistava, ja näyttelijät toteuttivat siitä kunnon romanttisen kesäkomedian. Lapsetkin katselivat mukisematta, vaikka iltayhdeksän aikoihin oli jo todella kylmä!
Tänään toteutimme toisen perinteisen kotiseuturetkemme ja käväisimme Hämeenkyrön Maisemakahvilassa, Pylsyn talossa, syömässä perinteikkäät mustikkapiirakat/munkit. Teenjuonnin/mehuttelun päälle kiersimme taas talon hauskat taide- ja käsityönäyttelyt. Kameraa en muistanut kassista kaivaa kuin tämän kohdalla:
Tuo "Varokaa vihaista emäntää" -kyltti upposi minuun todella. Vaikken sitä nyt ostanutkaan, mutta ajattelin, että taidan joskus toteuttaa tuon jollain tavalla käsityönä. (Meillä koira onkin harvemmin vihainen...)
Yleisön (lasten) pyynnöstä poikkesimme vielä Frantsilan yrttitilan Kehäkukka-ravintolassa syömässä kasvislounaan ja katselemassa paikalliset käsityöläisten pikkuputiikit. Tytölle ostimme hopeisen sormuksen, jossa on tiikerinsilmä-kivi, muuten vain katselimme. Matkalta sentään ostettiin läheiseltä Yrjölän tilalta mansikoita, perunoita, herneitä ja - villalankaa (kappas vain!)

Onkin tainnut jäädä mainitsematta, että omiakin maalauksiani - ja yksi tilkkutyö - on ollut esillä Nokialla Linnavuoren kirjastossa kesäkuun ajan. Viikon päästä pitäisi mennä purkamaan näyttely pois.

6 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Huivisi on kyllä kaunis!
Mukavan tuntuisia retkipaikkoja olette kiertäneet. Meillekin sopisi tuo varokaa vihaista emäntää-kyltti kun meillä ei oo edes sitä koiraa;)
Muistan kun nuorimmainen pienenä tuumas kun näki kurjen: kato äeti, ssstrutsi;)
Hyvää viikonloppua!

Mari kirjoitti...

Kuvasta ei tosiaan paljon huivia erotu, mutta tuo taitaa olla se samainen huivi, jonka minäkin olen ajatellut tehdä, kunhan nyt ensin saisin hommattua Puro Batikia... Kaunis huivimalli tosiaankin!

Ritu kirjoitti...

Olet oikea Neiti Kesäheinä tuossa huivikuvassa ! Olenkohan minäkin jotain kautta teille Kurjille sukua, kun mun ukko sanoo, että sopisin bingoemännäksi :) Parempi se on sanoa asiat niin, että selvän saa kuin pihistä. Kiva lukea sinun ja perheesi touhuista, kun itse ei ole ollenkaan tuollaista päiväkirjatyyppiä. laitahan vielä kuvia näyttelystäsi ! Iloista heinäkuun jatkoa !

Anneli kirjoitti...

Kaunis huivi ! ja paljon kivoja töitä sinulla täällä blogissasi :)

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Kuvaa klikkaamalla suurenee, eli huivi näkyy paremmin ;).

Emma kirjoitti...

:D Huivi näyttää todella ohuelta ja on siksi minun makuuni. Tuohon kurki asiaan on pakko kommetoida, että myös minun äidinäiti on omaa sukua Kurki, mutta kantava ääni tulee kuitenkin meille isäni suvulta. ;)