Puikonkärkiä

... ja niiden ihmettelyä.
Nimittäin nyt puikoilla on Noroa ja Seaweed-huivi: Mallineule on nopeaa ja sujuvaa neuloa, mutta nuo puikot kyllä ihmetyttävät!
Minä neulon yleensä kaikki tasoneuleetkin pyöröpuikoilla, koskapa vakikäsityöpaikkani on kiikkustuoli, ja pitkät puikot siinä ikävästi kolisevat käsinojia vasten.
Niinpä kaivoin nro 6:n pyöröpuikot esiin. Mutta kylläpä ne ovat kömpelöt tämmöisessä mallineuleessa, missä neulotaan 3 o ja vedetään sitten ensin neulottu s 2:n jälkimmäisen yli - puikoissa on ihan mahdottoman tylpät kärjet! Katso vaikka, ne ovat tuossa keskellä:
Minkähänlaisen logiikan mukaan kärkien pitää paksuuntua sitä myöten kun puikotkin vahvenevat? Vaikka noilla kuinka kuopisi, niin ei meinaa saada nostettua ylivedettävää silmukkaa puikolle, ei millään.
No, eipä hätää. Minultahan löytyi toisetkin samankokoiset pyöröpuikot, joista toinen pää näkyy tuossa yllä oikealla. Mutta kun ne ovat nysäpituutta:

Näihin ei kannata turvautua kuin silloin, jos esim. haluaa välttämättä neuloa hihaa pyörönä. Kaapelin pituus ei nimittäin oikeastaan riitä neulomiseen, vaan puikot tuntuvat koko ajan ahtailta. (Nämä olivatkin taas semmoinen alennusmyyntiostos, joten ihmekös tuo...)

Niinpä jouduin sitten turvautumaan noihin keskimmäisessä kuvassa vasemmalla näkyviin bambupuikkoihin (tai siis toinen näkyy), joissa on terävähkö, hyvä kärki. Ja jotka ovat piiiiiiiiitkät, eli kyllä kolisee!

Varmaan ihan höhlää purnata tämmöisestä. Samalla olen tietysti kiitollinen, ettei tällä hetkellä ole tämän isompia huolia. Mitä nyt esikoinenkin sai flunssan. Niin, että täälläpä sitten niiskutellaan, kahteen pekkaan.

Mutta uutisissa kerrottiin surullinen uutinen, että Leena Palotie on kuollut, ja hänellä olisi kyllä varmasti vielä ollut työsarkaa jäljellä. Nyt meillä on taas yksi akateemikko vähemmän.