sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Kukkia

Eilen siunasin isän hautaan. Hautajaiset ja muistotilaisuus menivät hyvin, ja omasta mielestäni jaksoin puhua suht'koht' normaalisti. Jännitin, miten äiti jaksaa, mutta hyvin jaksoi hänkin. Kerrankin sain tuntea itseni tarpeelliseksi hääräillessäni sinne tänne, ettei äidin tarvinnut.

Kappelilla ei oikeastaan itkettänyt ennen kuin silloin, kun lähdimme saattamaan arkkua.
No, itsepähän valitsin Kristallivirran saattomusiikiksi.
Valitsin sen siksi, että ko. sävellys oli niitä harvoja - ellei ainoa - kappale, jonka isä oppi hyvin soittamaan, sähköuruilla. Sitä hän sitten usein soittelikin, silloin, kun olin semmoinen varhaisteini.
Ja samaa sävellystä hän lauloikin, mutta eri sanoilla, eli: "Viimeisen kerran katson Djepriin" oli se isän laulama versio. Djeprin hyvästijättö sopi minusta oikein hyvin saattomusiikiksi. (Ja oli hyvä, että siihen oli tuo kristillinenkin sanoitus olemassa, että saatoin sitä hautajaisiin pyytää, kun se oli siten perusteltavissa hengelliseksi musiikiksi.)
Veimme isän haudalle valkoisen ruususeppeleen:Ja lapset heittivät hautaan vielä valkoiset irtoruusut; minusta tuntui tärkeältä, että arkku ei mene hautaan niin "paljaan" näköisenä.
- Äidin kukkavihossa oli 44 syvänpunaista ruusua, avioliittovuosien määrä.

Muistotilaisuuteenkin tuli ihan mukavasti väkeä, noin 60 henkeä. Hyvin olivat edustettuna sukulaiset, nykyiset naapurit ja jopa naapurit lapsuuskotiseudulta. Monet isän ystävistä ovat toki päätyneet Roismalan hautuumaalle ennen häntä. Varsinkin, kun isä oli semmoinen kuin minä ja miehenikin, että viihtyi mieluusti itseään hieman iäkkäämpien ihmisten seurassa - mistähän sekin johtuu?

Tänään meillä onkin sitten syöty rääppiäisiä ja ihailtu massiivista kukka-asetelmaa, muistotilaisuuden noutopöydästä:
Äitihän olisi jättänyt kukat sinne, mutta minä en raaskinut niitä poisheitettäväksi jättää. Noita pikkuasetelmia onkin nyt sitten siellä sun täällä pitkin asuntoa. Muistuttakoot ne isästä vielä jonkin aikaa.

10 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Nyt olet sitten isäsi saatellut ikuiselle matkalle. Minusta Kristallivirta on kaunis lualu. Aivan ihania kukka-asetelima. Varmaan kauniit olleet hautajaiset.

Ritu kirjoitti...

Minustakin Kristallivirta on suorastaan taivaallisen kaunis laulu, nimenomaan hengellisillä sanoilla. Se on muuten jännä juttu, että kun arkkua lähdetään viemään pois, se on monille liikuttavin hetki. Sama oli mulla. Ihanat kukka-asetelmat ! Ja eikö ole ihanaa, että meillä on muistot.

Liisa kirjoitti...

Oi, minusta Kristallivirta on myös tosi kaunis laulu, ja meillä kotona lapsena laulettiin sitä paljon. Ja se tosiaan sopii hautajaisvirreksi.

Kristallikirkkaan virran rantaa,
valkeat joukot riemuin käy.
Palmuja voiton laulain kantavat he,
Kyyneltä yhtään siellä ei näy.
Sinne mä kaipaan joukkoon autuaiden,luo Jeesuksen ja enkelten jne..

tosi kaunis laulu

Neili kirjoitti...

Mekin lauloimme aikoinaan mummon arkun vieressä Kristallivirtaa...

MariL kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit isäsi hautajaisista, tuli minullekin ihan tippa silmään! Niin ihana ajatus, että äitisi oli laittanut kukkalaitteeseen yhtä monta ruusua kuin oli avioliittovuosia. Kaunis valinta saattomusiikiksi, etenkin kun sinulla oli siihen noin hyvät perustelut. Jaksamisia edelleen surun keskelle!

Sini Helmi kirjoitti...

Lämmin osaan otto! On kaunista, että oma lapsi sinuaa vanhempansa viimeiselle matkalle. Mistä ihmeestä te papit saatte voimia tällaisen hetkeen? Minä olen niin herkkä, että minulta se ei onnistuisi, onko sitten uskoni liian heikko?

Voimia ja jaksamista!

Matleena kirjoitti...

Minua hautajaisissa itkettää aina eniten, kun haudalta lähdetään pois. Siinä vaiheessa tuntuu, että enää ei ole paluuta, vaan hautaan jättö on niin lopullista.

Kaunis ajatus äidiltäsi laittaa kukkalaitteeseen ruusu joka avioliittovuodelta. :)

Minäkin olen ottanut kukat mukaan muistotilaisuudesta ja kokenut samoin kuin sinäkin, että kukat muistuttavat vielä vainajasta, ovat ikään kuin tervehdys häneltä.

Villiviini kirjoitti...

Kyllä kirjoitit kauniisti. Isäsi siunaustilaisuus ja lähtöjuhla on varmasti ollut hyvin koskettava ja jo se, että tytär on siunaamassa isän matkalle sai varmaan monet kyynelet virtaamaan. Yksi todellinen kristallivirta sekin. En muistanutkaan, että siinä on noin koskettavat sanat, vaikka sävel on ihan tuttu. Sitä laulettiin paljon ainakin omassa nuoruudessani. - Voimia teille kaikille. Kauniit kukka-asetelmatkin muistuttavat ihan oikein vielä kotona varmaan lämminhenkisestä tilaisuudesta.

isrik kirjoitti...

Meillä on appeni kukkalaitteet omassa kukkapenkissä lumen alla. Tuhkaajat olisivat kuulemma heittäneet roskiin. Osan sukulaiset veivät hänen äitinsä haudalle. Osanottoni suuruunne!

Ninnu kirjoitti...

Osanottoni vielä kerran sinulle ja äidillesi.

En löydä sopivia sanoja... Onneksi sait siunata isäsi.