Siistimmässä kunnossa

Noin viikko sitten valittelin keittiömme surkeata tolaa, joka johtui pintamaalausurakasta. Täytyypä siis laittaa nykyisen järjestyksen kuva kanssa (tosin seinä ei ole oikeasti noin vaaleanpunainen, vaan enemmänkin beigensävyinen): Ja kiittää näin "julkisestikin" isäntää, joka haluaa aina täyttää kaikki oikkuni, niinkuin nyt tämän maalausinnostuksen. Ja kun yksi huone on maalattu, heti herää halu saada seuraavaan maalia pintaan...
(Toki, maalaanhan minäkin jonkinverran, ja pikkuneiti myös, mutta kun me emme uskalla kiivetä tuonne katonrajaan asti, niin isäntää tarvitaan näissä hommissa aina mukana. Ja tietysti poraamaan uusia reikiä taulukoukuille myös, kun ovat kiviseiniä nämä ulkoseinät.
Sepä aina oudommissa kyläilijöissä kummastusta herättääkin, kun meillä on kivitalo, vaikka sen ulkoverhous on puuta. Semmoista ei kai kovin usein näe. Monet ovat kysyneet, miksi haluamme talomme näyttävän ulkoapäin "halvemmalta" :D.
Aikoinaan rakennuslupamme myöntämisen ehtona oli puuverhous. Ja tykkäämme muutenkin punamultaseinästä. Se sopii maalle. Sen sijaan kivitalon asumismukavuus, mm. ulkolämpötilojen tasaamisen suhteen, on ylivertainen. Näin aurinkoisella paikalla paistuisimme kesällä, jos tämä olisi puutalo. Tiiliverhoillusta puutalostakin on näet kokemusta...)