Arvaus- ja arvontavoitto menivät perille -

- tänään. Tämmöinen kirje meni Eilalle, palkintona oikeasta arvauksesta: Kortti, biscornu, pussi koristenappeja ja kirjottavia ääriviivatarroja kera muliinilankadokan. Biscornu esittäytyy lähikuvassa (malli on Cross-Stitchers-Clubista, pyyheliinan reunuskoristeesta muokkailtu):

Ja Mimikoa suosi arpa, ja tällainen kirje matkusti hänelle:

Biscornu, paketti nauhoja, kortti ja niinikään pisteltäviä ääriviivatarroja kera muliinidokan.
Ja tässä tämä biscornu lähempää:

Malli on Just Cross Stitch -lehden Halloween-numerosta muokkailtu.

Toivottavasti näistä pikku posteista on jotain iloa :). Biscornut ovat sen verran kookkaita, että niitä voi käyttää neulatyynynä, jos tykkää ottaa ne "hyötykäyttöön".

Niin, ja *vink*, *vink*: Lennu on muuten keksinyt taas niin oivallisen pistelyvaihdon, joululauluvaihdon, että heti piti ilmoittautua listalle!

Ja eilisen postauksen kommentteihin pitää vielä vastaamani:

Marille: Valitettavasti meillä ei kukaan soita viulua, vaikka kyllä minä siitä jonkinmoisen äänen aikaiseksi saan, sinnikkäällä yrittämisellä. Mutta ei sitä kukaan tykkää kuunnella (minäkään)...

Viulu on muisto muutama vuosi sitten kuolleesta isäni veljestä, joka soitti korvakuulolta haitaria, viulua ja mandoliinia. Se on meillä vähän kuin "sukuvika"...

Ritulle: Ei passaa meille sisustuslehteä kutsua, tai suostuisivatkohan ne kuvaamaan vain tuon yhden seinän :D! Tai ainakin napatason yläpuolelta vain, kun kaikki nurkat ovat väärällään jonkun (!) käsityö- ja askartelurojuja täällä...

Mutta harmoonia minä tyttö tykkään polkea kyllä. Turhan massiivinen äänihän siinä on tavallisen olohuoneen mittakaavoihin, mutta kun tuommoinen on, niin pitäähän sitä soittaa.