Nyt on siis aika purkaa lankaa! Yöllä ei vajaan 5 tunnin nukkumisen jälkeen tullut enää millään uni silmään. Mikä lie. Kuuhulluhan minä kyllä olen, vaan ei ollut kai kuutamoakaan.
Niinpä käytin ajan tehokkaasti hyväksi ja säästin tekemällä keskeneräisistä käsitöistäni lankakeriä taas. Kiskaisin nimittäin Kevätpäiväntasausyllätyshuivista puikon pois (jäin vaiheeseen, joka näkyy tämän postauksen häntäpäässä) ja mallailin saavutustani pingotettuna edessäni - ja sovittelin hartioille. - Enkä tykännyt yhtään. Purettiin siis kaikki pois! Siinä se nyt sitten on tuo vasemmanpuoleinen kerä. Ei se ollut minun maun mukainen huivi, niin, että en aio yrittää uudestaan uusilla välineillä tai materiaaleilla. Teen myöhemmin jonkun toisen mallin mieluummin.
Oikeanpuoleiset kerät ovat puolestaan purettu bolero, jonka viime vaiheet - etukpletta lukuunottamatta - näkyvät täältä. Sinänsä ihan nätti malli, mutta ei sopinut minun päälleni: siis purkuun!
Yhtään ei nyt tarvitse surkutella, voivotella tai sääliä menetettyjä työtunteja. Langat kerillä ovat yhtä kuin uusi mahdollisuus :). Sitäpaitsi minähän teen käsitöitä tekemisen, en lopputuloksen vuoksi...
5 kommenttia:
No katoppa vain, minkä teit! ;D Olen oppinut elämässä, että jos yksi suunnitelma ei tunnu hyvältä, niin sitten homman voi keskeyttää ja tehdä uuden suunnitelman. Ja niinhän sinä juuri teit! ;)
Olen joskus yrittänyt soveltaa samaa periaatetta tenttikirjan pänttäämiseen kuin neulomiseen; pääasia on se tekeminen, ei se milloin on valmista. Se vaan ei tunnu toimivan. :D
Mikähän siinä muuten on, että jos joku neule jää kesken joskus, niin se voi olla vaikka puolikasta hihaa vaille monta vuotta? Pitäisi varmaan uskaltaa purkaa, jospa esimerkkiäsi seuraten raaskisin. :)
Voi sua, mutta jos siltä tuntui niin mikäs siinä. :)
Hyvä päätös, jos et ollut tyytyväinen. Olen itse joskus tehnyt myös noin.
Oikeassa olit kirjojen terapeuttisuudesta. (viittaus sinne mun blogiin ja sinun kommenttiin :-)).
Hmmm, teki varmaan hyvää :)- onnea!
Mulla on nyt kans ongelma tuon huivin suhteen, kun muuten huivi on ihan ookoo, mut se 3. vihje ei oikein istu mun silmääni. Nyt on vähän huivintekointo kateissa ja melkein tekis mieli purkaa huivi sen kolmosvihjeen alkuun. Mut en tiedä, mitä muutakaan siihen laittaisin.... phöh. Saas nähdä, kuinka käy, kun muuten innostuin purkamaan muutamia keskenjääneitä töitä, sukanalkuja ynnä muuta.
Yleensä purkaminen tuntuu aika mukavalta, kunhan vain saa sen päätöksen tehtyä :).
Lähetä kommentti