Loppiaisen lumipyryä

Vietämme viimeistä lomapäivää. Isäntä oli jo eilen töissä, ja lasten koulu alkaa huomenna, ja minunkin aikaisemmat aamuheräämiseni sitä myöten - toivon mukaan. Nyt vapailla olen saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mikä on usein klo 9.30:een asti. Huomenna pitäisikin sitten, ykskaks yllättäen, päästä ylös jo 6.45, jotta lapset pääsevät ajoissa kouluun. Toiseksi vanhin jo laittaa itsensä itsenäisesti matkaan, ja hänen taksinsakin käväisee tässä useimpina aamuina jo klo 7. Vanhin, autistimme, tarvitsee enemmän tukea, että tulee aamupesut tehtyä ja oikeat vaatteet päälle - ja että kaveri yleensä huomaa mennä taksiin...

Kävimme isännän ja esikoisen kanssa loppiaismessussa kyläkirkossamme. Olikin oikein mielenkiintoinen jumalanpalvelus. Laulettiin harvoin käytettyjä loppiaisvirsiä (joita osasin hävettävän huonosti). Saarna oli mielenkiintoinen pohdinta Stendhalin syndrooma vs. Jerusalemin syndrooma. Ymmärtääkseni pääpointti oli pyhyyden kokemisen aitoudessa.

Päivä on mennyt joulukoristeita siivotessa (joulukuusi riisuttaneen - nuorimman pojan pyynnöstä - vasta viikonloppuna) ja hauskaa/traagista sveitsiläistä elokuvaa Syksyn säteilyä TV2:lta katsellessa (upeita kirjailtuja alusvaatteita tehtiin siinä!) Kun tänään tapitan vielä illan kuluessa Dibleyn kirkkoherran ja Metsolat, niin eiköhän Merlin-pistelykin taas jonkin verran kehity. Helmoissa vielä ollaan:
Tuota taustakangasta on kehuttu, ja tykkään siitä kovasti itsekin. Ostin sen muistaakseni joko Käsityökorista tai Kirjokkaasta, vaan enpä nyt sitä kummastakaan löytänyt. Itsekin voisi noita värjäyksiä tehdä, vaan olen siihen mahdottoman laiska. Se kun on sottaista ja myrkyllistäkin puuhaa, ja minulla on sellaisia värejä, että ne täytyy kiinnittää keittämällä, mikä on vähän kenkkua keittiössä, ruokatavaroiden läheisyydessä. No, katsotaan.
Patsku ottaa lunkisti nämä pyhät:

Eilen Pinsiön iltataivas oikein paloi (olisikohan velho-Merlin ollut asialla):

Niinpä sitten pakkaset lauhtuivatkin roimasti ja tuli tännekin tämän talven ensimmäinen pyry, mikä tuntui vaihteeksi oikein mukavalta.

Ja meikäläisen vanhenemispäiväkin tässä lähenee, ja on tarkalleen ottaen perjantaina: 43 v. sitten, jestas! (Enkä näytä päivääkään yli 50-vuotiaalta, heh-heh.)