Haastava haaste

Tämän perjantain Card Challenge # 31 onkin todella haastavaa lajia! Pitkän tuumailuprosessin jälkeen tein tämmöisen:

Tekstin jätin alareunasta pois, vaikka se olisi sopinut siihen hyvin. Isänpäiväkortiksihan tämä passaisi, mutta kun pikkuneiti on jo värkännyt omalle isälle ja molemmille isoisille (meinasin kirjoittaa: "esi-isille") kortit, en tahtonut hyppiä omallani hänen varpailleen.

Leimakuvan, ruskeansävyiset metallipaperit ja organzapalan sain tänään vaihtopostina, joten heti käyttöön vain :) Nauha olisi ollut siistimmän näköinen, jos sen päät olisi piilottanut sinisen aaltokartongin alle, mutta keksin sen vasta, kun taustapahvi oli liimattu, enkä halunnut alkaa repiä, etten tärvää jo tehtyä. (Tässä on tämä minun spontaaniusongelma, kun en jaksa suunnitella sommitteluita etukäteen, vaan alan koota korttia kerros kerrokselta pohjasta ylöspäin. Sitten käy joskus näin. No, ehkä minä vielä joskus opin...) Niinpä nauhan päät täytyi jättää niin pitkiksi, että ylettyivät valkoiseen korttipohjaan, koska liimani olisi näkynyt sinisellä kartongilla. (2-puolinen teippikään ei tullut kyseeseen: kokeilin, näkyi läpi.)

Tämä asettelumalli oli varmaan erikoisin, mitä olen tähän mennessä tehnyt, niin että hyvä, kun jotain sain aikaiseksi... Jos nyt johonkin olen tyytyväinen, niin taikuri sopii mielestäni ihan hyvin tuohon eloisaan taustaan. (Ja pupuparvi isänpäivään...)