Goda svenska dagen, allesammans

... tai jotain sinnepäin, minä kun en ruotsia ole joutunut pariinkymmeneen vuoteen puhumaan. On taito hieman ruosteessa. Hyvää Kustaa Aadolfin päivää kumminkin!

Tämä alkaa kuten se tavallinen tarina, eli sain postin, jossa oli say7-emon nimi, joten arvasin, että se on SE nyt. (Enkä tarkoita siis SE = Suomen ennätys. En ole penkkiurheilijoita, nimittäin.) Näin vetävän näköisessä kirjekuoressa:

Onneksi kuvan kaverilla on kunnon vermeet, sillä täällä oli aamulla 8 (!) astetta pakkasta. Peitin nuo molemmat osoitekentät, ettet näe käsialaa. Olen nimittäin mustasukkainen: tämä on minun sayni, tätä ei sitten saa kukaan muu arvailla :D
Kuoressa olevat esineet oli niin kauniisti paketoitu, että hetken täytyi miettiä, hennoisiko tuota avatakaan:

Mutta tietysti uteliaisuus voitti todella pian. Voi että, miten minua voi taas lykästää näin sayn suhteen! Katso vaikka:

- Upea "2-ovinen" kansio, tarrahelmiä, kangasruusuja, rusetteja, ihania kukkia ja lehtiä joulukortteihin tai vaikka mihin. Ja kaikki pikkutavara erityisen kauniisti pakattu! Ja vielä:

- Valtava pino joulupapereita! Ja Sayni vielä toteaa viestissään, että häntä jännittää, keksinkö näistä mitään! Jos en keksi, vika ei ole ainakaan materiaalien inspiroivuudessa!

Sayn lähetyksen kruunasi tämä:

Herkkä, kaunis ATC. Ihanaa saada näitä itsetehtyjä juttuja! Kortti pääsee kokoelmiini kunniapaikalle, edellisen sayn (Reeta) tekemän kortin viereen. Ystävä on tosiaan lahja: viisas kortti! Kaunis kiitos ja lämmin halaus ihanasta postista (joka sai jälleen kerran vedet nousemaan tämän herkkiksen silmiin)!

Posti toi myös anne-s:n tuplavaihdon eka osan ATC:t, jotka olivat tehneet Sini ja Saila:

Tosi kauniita kortteja molemmat; kiitos tekijöille!

Korttien lisäksi kuoressa oli kaksi kuvaa ja osoite, jonne minun pitäisi lähettää ko. kuvista valmistamani kortit. Voisi sanoa, että kuvat olivat varsinaiset tärpit minulle, mutta siitä lisää sitten toiste.

Eilen vaihdoimme nooran kanssa joulukalentereita. Sain häneltä näin muhkean kassin:
Miten hienoja paketteja. Taas iski se alemmuuskompleksi... No, kivaa ja jännittävää kumminkin päästä noita kohta availemaan!

Löysin ruokakauppareissulla marketin hyllyltä pari ristipistolehteä, enkä voinut vastustaa kiusausta:

Vaikka tosiasia lienee, että enhän minä noista mitään ehdi toteuttaa. (Siis täksi jouluksi. Mutta sitä seuraavaanhan on vielä yli vuosi aikaa...) Mutta kiva niitä on katsella kumminkin, ja haaveksia!