maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Virtuaalinen pyykkipäivä

Ihan oikeastihan kuuden hengen perheessä on joka päivä pyykkipäivä, mutta tänään puhdasta pyykkiä tuli myös postista, Arjan taidokkaasti taiteilemat ATC-kortit Anne s:n :een:
Eikös olekin ihanat!?! Isot kiitokset Arjalle!

Vaihdon ideahan oli se, että jokainen teki 2 musiikkiaiheista ATC:ta ja kirjoitti lapulle toiveensa, mistä aiheesta haluaisi tehtävän itselleen 2 korttia. Anne sitten jakoi musiikki-ATC:t ja toivelaput osallistujille. Minä tietysti toivoin pyykkinaru-aiheisia kortteja, ja korttien tekemistehtävä lankesi Arjalle.

Arja kertoi, ettei ollut ennen tehnytkään ATC-kortteja tästä aiheesta. Eipä varmaan. Tuskin meitä pyykkinarufriikkejä kamalan montaa on? Mutta tyylillä oli Arja ottanut aiheen haltuun. Korteissa on ihana vanhan ajan tunnelma harmaantuneine lankkuseinineen ja kotikissoineen. Mietin, että nämä pitäisi oikeastaan kehystää, kun on tuo aihekin...
Maalaukseni geishatytöt saivat aamulla, Markus Kajoa kuunnellessa, vähän väriä:
Ja sukkasato hissuksiin kasvaa:
Tyhmää varmaan haaskata paukkuja tekemällä pitsineuletta tämmöiseen kirjavaan lankaan, eihän se näy. Mutta kun alkoi perussukan kutominen pitkästyttää. Pikkuneiti kysyikin, että onko tuossa, äiti, mitään järkeä, että sinä teet sukan päivässä? - Ja minä sentään vasta kolmatta paria teen! - No, ei kai siinä järkeä olekaan, mutta kun me kukin käytämme vähintään 2 sukkaa päivässä, ja minä saan aikaiseksi vain yhden, niin ei tässä minkäänlaiseen ylituotantoon päästä.
Sukkamalli on muuten koiranputkisukat. Lanka vain oli turhan ohutta ohjeelle, ja puikotkin kokonaisen numeron pienemmät kuin mallissa, joten täytyi lisätä silmukoita tuohon "perusneuleosaan".
Eilen tuli taas kulutettua kyläkirkon penkkejä koko perheen voimin. Päivän teksti oli Lasaruksen herättäminen kuolleista. Lainaanpa saarnasta vaikkapa seuraavan ajatuksen:
Vanha mies teki kuolemaa, ja naapuri poikkesi kuolinvuoteen vierelle tervehtimään. Naapuri kysyi, eikö kuoleman kohtaaminen pelota vanhusta. Vanhus totesi:
"En minä semmoista isäntää pelkää, jolla ei ole edes oman talonsa avaimia." - Raamatussahan sanotaan, että Jeesuksella on kuoleman ja tuonelan avaimet...
Ilta meni vuoroin pistellessä (salaisuuksia), vuoroin sukkaa neuloessa. TV:täkin tuli tapitettua. "Waterloo Roadin koulu" (vai miten se nyt kirjoitetaan?)-sarja sai uutta mielenkiintoa, kun kuvaan tuli mukaan Asperger-tyttö. Mukavaa, että hänet on kuvattu varsin asiaatuntevasti! (Autistin äitinä sitä aina jännittää, sillä tuommoiset sarjat ja elokuvat muokkaavat ihmisten asenteita ja käsityksiä paljon tehokkaammin kuin mikään jaettu faktatieto.)
Jumalanpalveluksessa huomasin muuten hauskan, uuden asian: täysin puhumaton esikoisemme liikuttaa suutaan sekä vuorolaulujen että Isä meidän -rukouksen tahdissa! Liturgiassa on voimaa! (Minä itsekin olen enemmän liturgia- ja virsi- kuin saarnaihminen.)

6 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Nyt tuli sopiva tilaisuus kysyä, kun olen miettinyt, että oletko sinä tällä hetkellä töissä vai jonkinmoisella vapaalla? Ajattelin vain, että missä välissä sinä ehdit askartelemaan ja tekemään käsitöitä, kun tiedän itse kokemuksesta, millaista on olla seurakunnassa töissä epäsäännöllisillä työajoilla... Ei oo tietty pakko vastata, jos on liian henkilökohtainen kysymys. :) Mutta ylläolevasta voisin päätellä, ettet eilen ollut ainakaan itse saarnastuolissa ja tuskin liturginakaan? :)

Villiviini kirjoitti...

Eikö sitä sanotakin, että musiikki vaikuttaa ihmisessä jossain hyvin syvissä kerrostumissa? Meillä kun on afaatikko lähipiirissä, tämä on huomattu. Jo sairastumisensa jälkeen, kun hän ei vielä pystynyt paljon puhumaan, laulu kuitenkin helisi kuin enkelillä. Se oli yksi niitä asioita, jotka kannattelivat myös meitä. Kuoroharrastuskin jäi, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee. Sinun esikoisellasi laulu soi sisällä.

Pappi itte kirjoitti...

Villiviini: totta, totta! Esikoisemme onkin käynyt - edelleen jatkuvassa -musiikkiterapiassa alle kouluikäisestä lähtien.
Mari: Ei ole liian henkilökohtaista: Olen täällä useastikin alkuaikoina selitellyt, mutta otetaan nyt kertaus, että olen määräaikaisella eläkkeellä kroonisen sydänsairauteni takia. Papintöitä pääsen toki silloin tällöin, kutsuttuna, tekemään.

Mari kirjoitti...

Kiitos "selvityksestä". ;) Minä en tosiaan ole tätä blogiasi pitkään seurannut, niin on jäänyt tuo lukematta, enkä ole jaksanut vanhempia postauksia kaivella. Kyllähän sitä itse kenelläkin tulee tilanteita, joissa joutuu työt jättämään tai alaa vaihtamaan, nimimerkillä kokemusta. Ja minullakin on muuten rytmihäiriöitä, tai nyt on ollut muutama kuukausi parempaa vaihetta, mutta raskauden lopulla ja synnytyksen jälkeen oli tosi pahana. Tällä viikolla tutkitaan, onko mitään vikaa vai ihanko normaalia. Huolestuttaa vain, kun rytmihäiriöt ovat sukuvika, niin parempi tutkia nuorella iällä kuin joutua sitten vanhempana jatkuvasti ajelemaan piipaa-autolla sairaalaan niiden takia... :(

Jaksamisia ja mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Matleena kirjoitti...

Olipa taas mahtavan paljon kortteja! ;D Ja kauniitakin olivat. Katselin muutaman päivä päivityksesi mökiltä palattuani.

Nina kirjoitti...

Kiitos itsellesi, ihania papereita, mulla ei tainnut olla yhtäkään ennestään. =0)
Olen ekaa kertaa mukana decomatskuvaihdossa ja tuo "vähintään 10" on aika liikkuva käsite....
Toivottavasti papereille on käyttöä, ensi viikolla "tavataan" jälleen vaihdon merkeissä. :)