tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Tämmöistä tuli

Geishatyttö-maalaukseni alkaa olla kutakuinkin valmis:
Alustava nimi- ehkä lopullinenkin: "Seinät paperia". (ATC-korttini, jota käytin tähän ideamoottorina, oli aikoinaan "Sad Tea Time", mutta halusin tälle suomalaisen nimen.)
Ninalta tulikin tänään paksu kirje! Kuoressa oli fantasia-aiheisen ATC-vaihdon kortit:
Saija, Neljän Kotiäiti, Linneltä kaksi korttia (hienoa, että Ninan jälkipolvi on kanssa kiinnostunut askartelusta), Ninnu, Nina, Tanja ja Päivi. Tosi kivoja ja mielikuvitusta stimuloivia kaikki. Kiitos tekijöille minunkin puolestani!
Nina on myös decomatskuvaihtoparini (hmm, taas mielenkiintoisen pituinen sana...) Ensimmäisen vaihtoviikon teemana oli vähintään 10 paperia, ja Ninahan laittoi ihan tolkuttoman määrän:Kiitos, Nina! Ihan varmasti tulee käyttöön kaikki. Korvat punaisena täällä ajattelin, että olin itse laittanut takaisinpäin paljon vähemmän... Nina kertoi lempiväreikseen vihreän, punaisen ja ruskean, joten koitin katsoa niitä värejä:
Totta kyllä, että tuo "vähintään kymmenen" on tosi liukuva käsite. Sama kuin "omantunnon mukaan"...
Pirjon kanssa vaihdettiin ATC-korttia. Itse laitoin kylkiäisiksi pari paperia ja jotain nauhaa, Pirjo oli tehnyt oikein pannulapun:
Hienot kortit (molemmat!) ja kiva pannulappu. Kiitos, Pirjo!
Kansaneläkelaitoskin muisti minua postilla: nyt olen sitten ihan oikeesti eläkeläinen! On hyvä saada tämä virallinen status, niin itsekin tietää, mihin itsensä lokeroi. Muuten sitä erehtyy rytmihäiriöttöminä päivinä kuvittelemaan olevansa ihan "normaali". Ja rahantuloahan eläkeläinen ei voi estää, varsinkin jos on 42 v., ja viettänyt äitiyslomia 4 lapsesta ja hoitovapaatakin kahdesta. Eli työvuosia ei ole paljon (kun alle 24-vuotiaana tehtyjä hommia ei edes lasketa. (- EDIT: Jippii, tuli sentään toinenkin eläkepäätös, tämä Kuntien eläkevakuutuksesta; oli vain ensin eksynyt väärien postien joukkoon. Saan sentään pikkiriikkisen isompaa eläkettä kuin poikani, joka ei ole koskaan ollut töissä...)

Mutta mikäs meidän on elellessä! Tässä heitin herjaa joku päivä, että kyllä meidän kelpaa, kun kuudesta perheenjäsenestä jo kolme tienaa: isäntä käy töissä ja minä (sydänvaivainen) ja esikoinen (kehitysvammainen) ollaan eläkkeellä. (Vähän niinkuin jossain vanhassa Jaakko Tepon laulussa, että "...poikakin pääsi jo kortistoon...") Kiitos Luojan meillä ei ole enää velkoja!
Tituleeraan silti itseäni edelleen mieluusti papiksi, vaikka eläkeläinen olenkin. Meille kun teologisessa opetettiin, että pappeus jättää lähtemättömän merkin, vähän kuin kaste. Kastetta tosin ei mikään voi peruuttaa, muttei pappeuttakaan muuta kuin se, että tuomiokapituli vaatisi pappiskirjan pois - tai että kuolema korjaa. Eli eläkeläisenäkin hommia saa kyllä tehdä. Ainoa juttu on, että tulorajoja pitää kytätä, ettei eläke mene. Mutta enimmäkseenhän nämä kutsuhommat ovatkin palkattomia(jos esimerkiksi joku tuttu pyytää vihkimään, kastamaan tai siunaamaan hautaan omaistaan).

Liisa esitteli sivuillaan hääpäivänsä kunniaksi hääkuvansa, ja Pirjo teki blogissaan samoin haastaen muitakin samaan urotekoon. Tässäpä siis me astelemme kirkosta 6.6.1987:
(Kuva on tarkoituksella pieni...) Otos on äidille tekemästäni synttärilahjasta, joten vasemmalla puolella on toinen historiallinen hetki: meikäläinen asteli ensi askeleensa kera potkukelkan. Täti oli ropsimassa mummolan pihassa räsymattoja ja näpsäisi samalla kuvan. Ne olivatkin ainoat askeleet pitkään aikaan, sillä sitten jotenkin nilvautin jalkani ja suostuin kävelemään seuraavan kerran vasta kuukausien päästä. Kun lääkäri keksi lahjoa minua lakritsipatukalla. Sama lahjonta toistui muuten muutaman vuoden päästä, kun minulta meni olkapää muka sijoiltaan. Korjaantui kanssa lakupötköllä. - Tarkemmin ajateltuna: enpä ole vuosien saatossa paljon muuttunut: nivelet ovat edelleen löysät ja lakupötköllä (tai pussillisella salmiakkia) minut saa tekemään miltei mitä tahansa...

11 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Onnittelut eläkeläisyydestäsi siitäkin huolimatta, ettei "liksasi" suuruudessa tosiaan ole hurraamista. Eikö sitä oteta enää huomioon eläkettä laskettaessa, mitä olisi ansainnut, jos olisi pystynyt jatkamaan täyteen eläkeikään? Ennen se huomioitiin. Olen itsekin työkyvyttömyyseläkkeellä ja eläkepäätöksen saamisella oli kyllä huomattava rauhoittava vaikutus, ikään kuin selkeytti tilannetta. Ei tarvinnut miettiä, vieläköhän kykenen töihin.

Pirjo kirjoitti...

Hei! Kiitos paljon ihanasta vaihdosta. Papereille ja nauhoille löytyy käyttöä. Mukavaa, kun otit haasteen vastaan. Minäkin olen puolieläkkeellä eli puolipäivää töissä. Haluaisin kyllä kokoaikaiselle. Tuntuu, ettei jaksaisi sitä puoltakaan päivää. Ei sillä, että olisi liikaa töitä, päinvastoin, joudun pyörittelemään sormia osanpäivää eikä se ole mukavaa. Helmikuussa on lääkäri ja sanon kyllä toiveeni päästä eläkkeelle, vaikka en lääkkeitä enää käytäkään. Mutta tässä minun sairaudessani on tämä jaksamiskysymys. Joka aamu tuntuu vastenmieliseltä mennä töihin, vaikka työkaverit ovat ihan kivoja.
Kauniin taulun olet tehnyt!
Osaisinpa minäkin.
Tytär on muuten Japani-fani, hän menee ensiviikolla Japaninkielen kursseille. Opetus tapahtuu englanniksi.
Huh, kyllä nuo koirat jaksaa vimmata. Nytkin kauhea ravi pitkin olohuonetta. Ai niin, Onnea eläkkeelle pääsyn johdosta. Nyt sinulla on aikaa panostaa näihin käsityö ja askartelu sekä taidejuttuihin.

Intsu kirjoitti...

Onnea vain eläkkeesi johdosta! Onnea siinä kyllä tarvitaankin,sillä saman ikäisenä suurinpiirtein minullekin alkoi eläke tulla. Myös monta mammalomaa oli,niin ei se eläkekertymä ollut suuren suuri. Minä myös saan ihan pikkuisen enempi kuin eläkkeellä oleva poikani,jolla ei ole lainkaan työhistoriaa! Näin nää eläkejutut menee. Ihanan ihana siitä sun Geishataulusta tuli. Sait näköjään ATC-vaihdostakin taas kortin, jossa on geishatyttö. Heti tuli mieleeni,että siitä tulisi pari tuolle taululle,kun sen myös maalaisit:) Sä olet maalaushommissa (monessa muussakin), niin lahjakas!

Mari kirjoitti...

Onnea eläkkeellepääsystä!

Ritu kirjoitti...

Onneksi olkoon ja mukavia eläkepäiviä ! Tunnut kyllä olevan aktiivisempi kuin moni työssä käyvä, mutta eläkeläisillähän on tunnetusti monta rautaa tulessa. Mukavaa, että sinun ihania töitäsi saa ihailla tämän blogin välityksellä ! Pidä huolta itsestäsi ja mauti syyspäivistä !

Liisa kirjoitti...

Voi sinnuu, kun sie noin pienen kuvan laitoit , eihän tuosta sua mittää selevee;) Mie halluun nähdä isomman ja selevemmän kuvan teistä:)

Onnea eläkeläiselle, onko tää nyt ihan vakituinen eläke,s iis ettei määräaikainen?

Ninnu kirjoitti...

Kiitos ihanasta atc-kortista Oopon vaihdossa! Mukava blogi sinulla. Laitoin napin omaan blogiini :)

Tintsku kirjoitti...

Onnea eläkkeellepääsystä! Ihastelin tuossa pitkään upeaa maalaustasi. "Eksyin" tänne blogilistan kautta ja linkitin sinut samoin tein blogiini..nyt siis piipahtelen täällä useamminkin, kun sairauslomalla ollessa tätä aikaa tuntuu riittävän:) Värikästä syksyä!

Anitta kirjoitti...

Mikäs se on papin virallinen koulutusnimeke (maisteriko). Papillahan on papin virka. Entäpä eläkkeellä kun ei ole virkaa.
Maisteri on maisteri, oli töissä tai eläkkeellä. Työ/virkanimíke voi sitten olla konttoristi, johtaja tms.
Opettajakin taitaa olla opettaja eläkkeelläkin, ainakin yleisessä puheessa.

pappi ite kirjoitti...

Vastaukseksi Anittalle - ja muille mahdollisille ihmettelijöille - laitoin selontekoa pappeuden mystiikasta tuonne pari postausta ylemmäs! (Lyhyesti: Virassa on kyse vain palkan nauttimisesta. Ilman virkaa saa tehdä papin työtä, kun on joskus jonkun seurakunnan papiksi vihitty.)

Tanja kirjoitti...

Minullakin on nyt blogissani hääkuvamme esillä! Käy kurkkaamassa!