Vaihtoaddikti jatkaa

Viime aikoina ei ATC-korttien tekeminen ole oikein sytyttänyt. Aamulla tein vihdosta viimein Nallukan vaihtoon näitä "massatuotantokortteja". Jospa huomenna saisin kolmen vaihdon kortit matkaan.
Tämänpäiväisten korttien aiheena "Rakkautta on", tuo nostalginen sanapari jostain 70-80luvulta: Kortit ovat kuta kuinkin samanlaisia. Tässä pari lähikuvassa:

Peikkotytön YLLÄTYS VAIHTO 20:n aihe oli VAPAA. Vaihtoparini oli ilokseni taas ritu. Tässä kaikki ihanat kortit, jotka häneltä sain:

Ja upea, liikuttava Maaria Leinosen runo:

Tätä runoa täytyy hyödyntää joulukuun näyttelyssä jollakin tavalla. Mahtaisinkohan osata kirjoa tämän ompelukoneella vapaalankakirjontana... Täytyy koettaa...
Askartelumateriaalit:

Huomaathan pyykkinaruaiheisen kiiltokuvan?! Täytynee omistaa jossain vaiheessa oma seinä pyykkinarunkuvien kokoelmalle, kunhan ehdin näitä pistelläkin. Eilen aloin pistellä kesällä ostamaani pyykkejä ripustavan norsutytön kuvaa...
Ja vielä lisää, yllätyksiä:

Kauniisti koristellun tilpehööriaskin ohella näet kuvassa tosi herkullisia teekukkia ja pikkuruisessa pelti(!)rasiassa somia sydänhelmiä. Lämmin ja sydämellinen kiitos taas, Ritu! Kyllä oli niin hämmästyttävän hienosti ajatuksella koottu vaihto!

Tässä siten ne tavarat, joita minä Ritulle lähetin. Itse tehdyt osat:

Ja askartelutavarat:

Pari hupikorttia sai toimittaa saksikoristeen ohella yllätyksen virkaa:

Decomatskuvaihdossa laitoin Ninalle tämmöiset tilpehöörit:
Vielä eiliseen palatakseni: Pilli oli kommentissaan oikeassa, että äänikirjojen kuuntelu yhdistettynä pistelyyn olisi mainio tapa jatkaa kirjallisuusharrastusta. Viime jouluna ostin Hotakaisen kirjan äänikirjana, mutta sitäkään ei ole tullut kuunneltua. Kaipa se on sekin, että kun lapset ovat kotona, ei radiosta kuule mitään, kun on noita äänilähteitä omasta takaa. Ja kun he ovat koulussa, on niin ihana nauttia ihan vain hiljaisuudesta... Radiota tulee sentään jonkin verran kuunneltua. Varsinkin Knallin ja sateenvarjon uusinnan-uusinnan-uusintoja.

Patsku nukkui eilen näin somasti iltanokosiaan, pehmolelunsa kainalossaan:

Meidän 14-vuotias nuorimies on alkanut huolehtia tulevaisuudestaan. Joku päivä sitten pohti, että on kurjaa, kun kylällemme rakennetaan niin paljon. Että mahtaakohan hänelle enää tonttia riittää, kun hän on ajatellut, että hän kanssa tänne rakentaisi talon.

Eilen samainen miehenalku kyseli, mitä meidän talomme rakentaminen maksoi ja miten saimme sen rahoitettua. Ja hän suri, kun ei hänellä vielä ole paljon rahaa. Rauhoittelimme, että ei hätää. Kesätöistä voi alkaa säästää jo ensi kesänä. Isäntä on puhunut pojalle kahtakin työtä: kyläseuramme rahoittamaa maisema-alueen siivoamista ja jotain kaupungin hommia.

Poika tuskailee myös, kun "hän ei osaa mitään". Kukapa meistä peruskouluikäisenä olisi niin paljon mitään ammattitöitä hallinnut. Mutta hyviä sämpylöitä ja teeleipiä poika ainakin tekee. (Kyseli hän sitäkin, että tuleeko halvemmaksi tehdä ruoka itse alusta asti...)