
Nuorimmat lapset tappelevat (kirjaimellisesti - kirjat ja kynät lentää) matikanläksyjensä kanssa. Yläasteikäiset eivät ole vielä kotiutuneet.
Paikallinen kuvataideyhdistys oli hyväksynyt minut jäsenekseen, mikä sinänsä on ihan kiva. Siihen liittyvä puhelu tuli vain justiin tuohon tappelunnujakan keskelle. Soittaja sai nyt minusta irti vähän vaisuja vastauksia, kun oli vaikea keskittyä.
Isäntä aina suree tulevansa niin myöhään töistä, että jää näiden lasten koulujuttujen ulkopuolelle. Minä sitten olenkin tässä arjessa oikein tiukasti mukana, ja välillä - miten sen nyt kuvailisi - olo on kuin narulle märkänä nostetulla, ryppyisellä villasukalla, hmm, tai tiskirätillä...
Lupasin eilen esitellä nuo nätit Tilda-purkkini:

Ja sitten piti esitellä tämä:

Minä puolestani innostun aina, kun löydän näitä merkkejä sukuni menneisyydestä. Paljonhan niitä ei ole, kun ei olla mitään "hienompaa väkeä", eli esimerkiksi valokuvaus ei ollut mitenkään yleistä sukuni piirissä.
Niin, ylläolevasta kuvasta: edesmennyt setäni on tuo Tarmo Mannin näköinen, toinen rivi, toinen oikealta.
Ja sitten hypätään tähän päivään taas. Netissä bloginpitäjät esittelevät hienoja reseptejään, mutta minä en ole mikään jauhopeukalo. Ruuanlaitto ei vain ole minun heiniäni, vaikka syöminen onkin hauskaa puuhaa. Esittelenpä siis ruoan, jolla meikäläinen tikittää näin syksyn tullen:
Ja sitten hypätään tähän päivään taas. Netissä bloginpitäjät esittelevät hienoja reseptejään, mutta minä en ole mikään jauhopeukalo. Ruuanlaitto ei vain ole minun heiniäni, vaikka syöminen onkin hauskaa puuhaa. Esittelenpä siis ruoan, jolla meikäläinen tikittää näin syksyn tullen:

Sitten hellyyttävä arjen piristys eiliseltä päivältä. Tyttö suri, kun minulla ei ole omaa pehmolelua. Antoi minulle tämän:

- Nyt muuten sataa, kuinkas muuten.
6 kommenttia:
Minäkin taidan kohta olla taas korviani myöten kouluasioissa. Vanhempainyhdistyksessä vallanhimo yltyi parilla naisella. MInut ja muutaman muukin sai tarpeekseen. Pidin reilun vuoden tauon. nyt nämä molemmat naiset ovat lopettaneet. Kahdestaan eivät enää saaneet paljoa aikaan. kukaan ei jaksanut enää heidän käytöstään. Odotan kauhulla kun eilen avasin vanhempainillassa suuni. lupasin osallistua vanhempainyhdistykseen jos eräs toinenkin äänessä ollut osallistuu. No meitä on nyt sitten kai kaksi ja loput valitaan lokakuussa. Katsotaan tuleeko niskaan kehuja vai haukkuja.
Ihan samaa olen huomannut noista omien vanhempieni ikäluokasta; jos itse haluaisin jotain vanhaa ja muistoja herättävää kotoani, niin äiti sanoo, että samanlaisenhan saa kaupasta eikä maksa kuin niin-ja-niin-vähän. Esimerkiksi haluaisin ottaa lapsuudenkodista vanhat laulukirjat, jotka olen lapsena laulanut ihan puhki = repaleiseksi, ja äiti alkaa heti puhua, että hänen pitäisi ostaa ensin uudet painokset noista ja nakata ne vanhat menemään, että voisi sitten antaa ne uudet mulle. Mutta kun haluan just ne vanhat, itseni repimät! :) Monen muun asian kohdalla sama juttu.
Lennähdin tänne Lennun ristipistovaihtojen kautta, terveisiä vaan Italiasta. Olemmekin molemmat mukana seuraavassa vaihdossa.
Ihan vesi herahti kielelle, pitää varmaan itsekin tehdä pitkästä aikaa kauraomppupaistosta. Vinkkinä, tiesithän että oliiviöljy on noin 100 % rasvaa, voissa on "vain" 80... Hyvältä maistuvat molemmat silti!
Huomenna teen ensimmäisen kauraomenapaistoksen. Tällä kertaa sen kanssa on kyllä ihan kaupan vaniljakastiketta.
Kivat noi Tildapurkit.
Kauraomena paistos on varmasti hyvää, pitäisi minunkin tehdä .
Kiitos nätistä musiikkikortista..sain sen Annen tuplavaihdossa osa 1.
Lähetä kommentti