Pois entisaikojen haikailu siis: kaikki ei ollut silloin paremmin kuin nykyään...
Ja sitten kotoista glamouria. Pirjo teki Paljastuksen - kaaos askarteluhuoneessa! Ja haastoipa mukaan kuvaamaan omaa askartelusoppea. Tässä siis minun nurkkaukseni, ihan taatusti "ehdassa" kunnossa, ilman yhtään ylimääräistä siivousta (heh-heh):
Ja sitten kotoista glamouria. Pirjo teki Paljastuksen - kaaos askarteluhuoneessa! Ja haastoipa mukaan kuvaamaan omaa askartelusoppea. Tässä siis minun nurkkaukseni, ihan taatusti "ehdassa" kunnossa, ilman yhtään ylimääräistä siivousta (heh-heh):
Tässä "kolossa" siis tapahtuu meikäläisen askartelu, ompelu ja maalaaminen. Luojan kiitos (!) yläkerrassa on toinen kolo kangaspuille, varastohuone (kaoottinen) kankaille ja lipastoja langoille. Olohuoneen kiikkustuolissahan tietysti sitten neulon, pistelen, virkkaan - mitä milloinkin, TV:tä (muka) katsellen. (Katselun intensiteetti on suoraan verrannollinen käsityön vaikeusasteeseen.)
Haikeudella muistelen viime talvea, kun minulla oli elämäni ensimmäistä kertaa oma työhuone. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Täytyisi olla niin tuhottoman iso talo, kun kaikki 4 lasta tarvitsevat oman huoneen, ja sen lisäksi isäntä ja minäkin kaipaisimme omaa tilaa. Tässä tilanteessa tietysti aikuiset joustavat...
Haikeudella muistelen viime talvea, kun minulla oli elämäni ensimmäistä kertaa oma työhuone. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Täytyisi olla niin tuhottoman iso talo, kun kaikki 4 lasta tarvitsevat oman huoneen, ja sen lisäksi isäntä ja minäkin kaipaisimme omaa tilaa. Tässä tilanteessa tietysti aikuiset joustavat...
Kyllä rakennusaikana vieraat päivittelivät, että kyllä teille tulee kauhean (lue: liian) suuri talo. Että mitä te tämmöisellä teette. Kohtahan ne lapsetkin lähtevät maailmalle. Vaan eipä tuo niin äkkiä käy sentään. Kyllä tässä tarvitaan vielä pitkään jokaiselle tenavalle oma huone.
Mutta emme päätä kaaoskuviin. Otetaan siis pari helminauhaa. Pikkuneiti pujotteli itselleen tämmöisen tyttömäisen korun:
Mutta emme päätä kaaoskuviin. Otetaan siis pari helminauhaa. Pikkuneiti pujotteli itselleen tämmöisen tyttömäisen korun:
Ja tänäänhän olivat ne hänen koulukaverinsa synttärit. Lahjaksi tyttö aloitti tämmöistä. Ehti tehdä eilen puoliväliin, minä sitten tein valmiiksi asti sillä aikaa, kun tyttö oli koulussa:
Nytpä alankin tästä valmistautua nauttimaan Valtaojan luotsaamasta keskusteluohjelmasta. Katsotaan, mitä huomenna keksitään, jos keksitään!
4 kommenttia:
Hmn.. tosi mielenkiintoinen askartelunurkkaus! Minun tekisi mieleni tulla penkomaan sitä:):) Oi sinun pikkutyttöäsi,kun on ihana katsella kun hänenkin kätten töitä!
Tämä bloggailu on siitä hyvä, kun se vähentää joskus huonoa omaatuntoa. Meinaan, kun sattuu näkemään, että pursuaa ne muidenkin työhuoneet "aarteista". ;-D
Joo ja jotkut sivulliset ne tietävät, miten kenenkin pitäisi asua. Meillekin sanottiin, että "mitä te eläkeläiset enää omakotitaloa ostatte, menkää vain kerrostaloon", kun kuulivat meidän muuttavan toiselle paikkakunnalle ja vielä omakotitaloon.
Minullakin on ihan oma askarteluhuone, jonka takia jouduimme suurentamaan taloa. En saanut sitä huonetta millään tyhjennettyä, että olisi siitä saatu toiselle lapselle oma huone! Aina välillä huonetta siivoan, mutta siistinä sitä ei vaan saa pysymään....
Tässä vanhempi linkki huoneeseeni, nyt en uskalla edes kuvata :-)
http://pami66.blogspot.com/2007/08/eihn-tt-tarvitse-siivota.html
Mielenkiintoinen nurkkaus :) Kiitos Joulukalenteriluukuista. Minä vasta ensipyhänä rupeen kokoamaan luukkuja, joten syyskuussa tulee minulta sinulle luukut.
Lähetä kommentti