sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Pistoja

Helpotuksen huokaus: sukkaklubin sotkut on selvitetty! Sattuuhan sitä, inhimillisiä virheitä, kun erehtyväisiä tässä ollaan. Nyt odotan iloisena pakettiani tulevaksi! - Opettavaista tämä nettikaupankäynti kyllä on. Olen jo useamman kerran huomannut, että kyllä pitää itse pitää huoli siitä, mitä on tilattu ja mitä saatu. - Ja olinhan minä opiskeluaikana yhden kesän reskontran hoitajana yhdellä jätefirmalla. Se opetti kanssa, että huolellinen pitäisi tilinpidon kanssa olla, kun asiakkaan luottamuksen kanssa pelataan. Siksi minusta ei sitten tullutkaan kirjanpitäjää, vaan pappi, heh-heh.

Viime päivät olen nyt pistellyt tämmöistä:
Pikkuisen on vielä kesken. Malli on joku freebie, printtaukseen ei valitettavasti ollut tullut sivun osoitetta. Tämä on nyt taas tämmöinen piperrysmalli, yhdellä säikeellä yhden langan yli. Ensin ajattelin, tulisiko tästä joulukoriste, mutta voisi tämä neulatyynykin olla. Vaikka onkin ehkä vähän pieni semmoiseksi. Katsotaan nyt, kunhan valmistuu.
Kuvasin samalla tämän pöytäliinankin:
Kirjoin liinan painetulle puuvillasekoitekankaalle puuvilla- ja muliinilangoilla. Pakkauksen ostin muistaakseni Ateljé Margarethalta (vai miten se nyt hienosti kirjoitetaan...)
Tässä vielä kirjontaa lähikuvassa:
Isäntä oli eilen kahden poikamme kanssa ns. serkkutapaamisessa mummolassaan. Mummu kuoli jo muutama vuosi sitten, mutta serkuksilla on ollut tapana kokoontua vuosittain mummun syntymäpäivän aikoihin viemään mummun haudalle kukkia (ja laulamaan virren siellä, tavallisesti "Ystävä sä lapsien", niinkuin kuulemma eilenkin) ja viettämään aikaa yhdessä pelaillen ja syöden. Serkukset (joita on monta kymmentä - mummulla oli näet 12 lasta) ovat hajaantuneet asumaan eri puolille maata, joten on mukava kerran vuodessa tehdä tilannekatsaus, lasten lisääntymisen ja kasvamisen yms. suhteen. Oikein kannatettava tapa mielestäni. Olisin mennyt kanssa mukaan, mutta minä ja kaksi lapsistamme olimme sen verran flunssaisia, että päätimme jäädä pois tartuttamasta muita...
Pikkuneidin luokkakaverilla on huomenna synttärit. Neiti on askarrellut aamun tätä korttia:

Siihen on kuulemma ajateltu synntärinvietto ja herkkupöytä.

Minusta on kiva, että kun tyttö tekee jotain, hän ei paukkuja säästele, vaan käyttää reippaasti koristuksia. On sitten korteissa paljon katseltavaa. Minä en tuota tyyliä oikein tahdo oppia, vaikka haluaisin. Jotenkin aina pelkään, että tulee liian täyteenahdetun näköistä... Kumminkin itse tykkään saada juuri runsaita kortteja.

8 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Tosi nätti tuo liina.

Ritu kirjoitti...

Miten mielettömän upea liina ! Olet kyllä kärsivällinen ihminen, kun tuollaisen olet saanut aikaiseksi. Suloinen tuo tyttösi korttikin. Minäkin tykkään runsaista korteista, mutta itsellä menee joskus vähän yli...

Ittemää kirjoitti...

Ei kun oikeesti minä olen ihan käsittämättömän kärsimätön, lyhytjännitteinen ja äkkipikainen! Ilmeisesti kaikki kärsivällisyyteni sitten kohdistuu tuohon käsitöiden tekoon?

Sari kirjoitti...

Upea liina!

Anne S. kirjoitti...

Heippa, voi että ihania "pistelyitä" täällä taas näytillä!! Kiva kun osallistut decooni, osoitteesi on tallessa!

Intsu kirjoitti...

Täälä mä koneella, vaikka nukkua pitäis. Aamulla pitää olla kahdeksalta 25km päässä sairaalassa taas polilla tutkimuksissa.Minähän vielä olen kovasti aamu-uninen. Hienoa pistelyä olet taas tekemässä. Tuo kirjottu liinasi on upeaakin upeampi ja niin siistin näköisesti olet sen tehnyt! Tyttösi tekemä kortti on hellyttävän suloinen. Mulla kuule pitää olla kaikki runsasta,niin kodissa kuin puutarhassakin,käsityötarvike ja askartelutarvike varastoista puhumattakaan:)

Nohna kirjoitti...

Mukava tapa serkuksilla. Meilläkin kokoonnutaan vaikka mummi ja vaari onneksi vielä elävät. Pari viikkoa sitten oli Teiskossa vilinää ja vilskettä...

Ninnu kirjoitti...

Kaunis kirjontaliina!