Jo perjantai!

Pikkuneiti sai eilen postia Salaistelta Ystävältään:

Innostava paketti, kiitos kovasti, Ystävä! Tyttö palmikoi heti nuo "vapaat" muovinauhat, ja kortintekotarpeet ja tarrat tulivat illalla käyttöön. Askartelun tuotoksista en eilen ehtinyt ottaa kuvaa, ja nyt niitä ei tuossa heti näkynyt, kun koitin etsiskellä kuvaamista varten.

Ei varmaan Salainen Ystävä osannut arvata, mikä oli kumminkin lähetyksen mieluisin osa? Nimittäin kirjekuoret! Kas, kun tyttö on alkanut kirjoitella Helsinkiin palanneen kesäkaverinsa kanssa. Tyttö heti hihkaisi, että jee, kirjekuoria!

Tyttöhän lähetti kaverilleen heti maanantain kirjeen, ja eilen tuli vastaus, kera Hattivattien:
Täytyi näpsästä noista vaitonaisista hemmoista kuva, kun Hattivatit ovat lemppareitani Muumilaaksossa. Mikä salaperäisyys!

Nallukan ATC vaihto 13, kiiltokuva aiheenaan, saa minulta tämmöiset kortit:

- Ja ATC-vaihto 14, syksyn sato, tämmöiset:

Nimeltämainitsemattoman bussiyhtiömme edustaja saa kuunnella minua korvat kuumana harva se aamu. Tänään bussi tuli n. 9:10, vaikka lasten piti olla klo 9 koulussa! (Ja meiltä on sinne vielä n. 10 min. matka.) - Oli kuulemma bussikuski eksynyt... Kartta kourassa ajoi tuohon risteykseen, ja kysyi reittineuvoja minulta ja kanssani pysäkillä seisovalta toiselta äidiltä, vaikka ihan on suora tie koululle. Hoh-hoijaa. Soitin yhtiölle, että voisivat kouluttaa kuskinsa katsomaan reitin etukäteen kartasta. Kuulemma on niin kiire aamu kuskeilla, ettei ehdi. Jaa-a. Ensimmäinen kouluviikko ja jo kaksi kertaa myöhästytty koulusta bussin takia. Tuskin maltan odottaa talvikelejä, kun myöhästymisen syy on tien kunto. Täytyy vain antaa ahkerasti palautetta, koskapa siellä työntekijällä oli käsitys, ettei ole aiemmin valitettu.

Tenavia ei tietenkään myöhästyminen haittaa. Naapurin tyttö hihkaisi, että jee, heillä olisi ollut uskontoa! (Olisi varmaan tarvinnut yllättää tyttö "iloisesti", ja pitää yksityinen uskonnontunti pysäkillä. Sen aineen opetuksen minäkin varmaan jotenkuten hallitsisin.)

Muuten, tämän postauksen otsikon pontimena on se, että päivät/viikot/kuukaudet/vuodet menevät nykyään hurjaa kyytiä. Kuka sitä kelloa oikein kirittää?! No, mieheni isoäiti totesi noin 92-vuotiaana, että odotapas, kun tulet tähän ikään: tässä iässä ne vuodet vasta nopeasti kuluvatkin!

EDIT: Deco-materiaalilähetystä odottelin Vasilta, mutta eipä tullut vielä se. No, varmaan sitten maanantaina. EDIT 2: Näin kuulemma käy, ja näin ennakoinkin, joten ei hätiä mitiä! Jännitys vain tiivistyy!) Sen sijaan anne-s oli tosi nopea, ja sain jo nuo lintuaiheiset atc:t, joiden tekijät ovat Anne S., Journey Cole, Leila ja Anne S.:

Ovatpa tosiaan ihania kortteja! Noita siivekkäitä ei voita mikään! Näitä korttejakin voisin katsella tuntikausia. Vaikka täytyy kai perheenäidin jotain muutakin tehdä - vai täytyykö? Mikään muuhan ei ole välttämätöntä kuin puutarhanhoito/purjehtiminen (sananlaskusta riippuen). Eivätkä nekään niin kovin tärkeitä...

Kommentteja lueskelin, enkä malta olla sanomatta jatkoksi: Ei muuten oikeasti kannata kadehtia tuota suvun "pitkäikäisyyttä": Oman sukuni jäsenet eivät juuri ole 80-vuotisjuhlia viettäneet (vain yksi isotäti tulee mieleen). Mieheni suvussa puolestaan vain naiset ovat olleet pitkäikäisiä... Vaikka rakastan kyllä ajan viettämistä vanhusten kanssa, joten sikäli on kiva, että joitakin oikein pitkäikäisiä on lähipiirissä. Tietysti on vielä oikein antoisaa, jos säilyvät ajatuksiltaan kirkkaina.