- Mietteestä taitaa puuttua t:n-viiva, mutta käy se sisällöllisesti näinkin. Kas, kun onpi tekijällä "leivä lukihäriö..."
Sitten teki mieli pistellä jotain pientä. Pistelin pikku perhosen:
- jonka kiinnitin korttiin:
Perhosesta tuli vähän "alapainoinen", mutta kaipa ne voivat olla yksilöitä siinä kuin me ihmisetkin... (Olisikohan tuo tekijänsä näköinen?)
Minä en vain tahdo päästä noista siivekkäistä eroon. Jo käsityön taiteen opintojen portfoliota kootessani jokunen vuosi sitten panin merkille, että suurimmalla osalla töistäni on "siivet": on perhosia, enkeleitä, keijuja. Joskus vain muuten siipimäistä hahmoa, kuten kasvien lehdissä tai koirankorvissa, jotka tahtovat käsieni kautta kaartua siiven muotoon. Niinpä, kun viimeisen opiskeluvuotemme teemana oli "aika", laitoin portfolioni otsikoksi: "Kun aika sai siivet". - Ja niinhän siinä toki kävikin, menihän kolme vuotta opiskelua tosi nopeasti.
Jatko-opintojakin olisi kovasti tarjolla lähikunnissa: Ylöjärveltä löytyy kuvataiteen jatko-opinnot "tasokuviin" (maalaus, piirrustus) keskittyen sekä käsityön taiteen jatko-opinnot, Nokialta kuvataiteen jatko-opinnot erityisesti kolmiuloitteiseen taiteeseen (kuvanveisto jne.) ja Tampereelta kuvataiteen jatko-opinnot myös muistaakseni jopa ympäristötaiteen osalta. Kaikkiin voisi pyrkiä näillä perusopetustiedoilla, jotka olen suorittanut, vaan enpä enää - ainakaan toistaiseksi - jaksa sitoutua 3-4 vuoden opiskeluun. Perusopetuskokonaisuudenkin aikana tuntui siltä, että omaehtoiset käsillätekemiset jäivät mahdottoman vähiin. Piti tehdä kotona paljon opiskeluihin liittyviä töitä. Oma tyylini tuntuu olevan semmoinen, että tekee mieli tehdä kotona aina vähän ylimääräistäkin juuri opintoihin liittyen (esim. kankaanpainantaa opiskellessa painotöitä kotonakin, lasityötä opiskellessa tiffanya kotonakin jne.) - Ja muu sitten tahtoi jäädä.
Nyt olen jotensakin huumaantunut tästä vapaudesta, kun saan itse määrätä tahdin. Olkoon siis toistaiseksi näin.
Vanhemmat pojat lähtevät tänään sisarusleirille kuudeksi päiväksi. Tunnin päästä tulee taksi hakemaan. Kylläpä taas äitiä jännittää! Niin että heille ja samalla sinulle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti