keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Postia ja pistelyä

Hiiri tai rotta, nyt on kansilehti valmis:

Odotinkin, että joku jyrsijäharrastaja avittaisi lajitunnistuksessa, ja San sitten ystävällisesti kommentoi, eli tämä lienee hiiru kumminkin? Korvista minäkin sitä jo epäilin, mutta isäntä tuumi, että valkoinen mahanalus viittaa rottaan. Kuulemma metsähiiren vatsa on valkoinen, ei rotan.

Tämä on tietysti meille erittäin mieluisa uutinen, sillä isäntä on arvellut Patskun saaliiden olevan toisinaan rottia, vaikka ovat pieniä olleetkin. Ilmeisesti ne sitten kumminkin ovat olleet metsähiiriä. Rottien olemassaolokin on kuulostanut mahdolliselta, naapureissa kun on hevosia, ja niillä ruokaa, josta ehkä riittäisi jaoksi rotillekin. Kaatopaikkakaan ei niin kamalan kaukana ole - kaipa rotat saattavat kymmenisen kilometriä juoksennellakin?
Naapurin koira ainakin sai joskus rotalta siipeensä ja oli kuono veressä.
Sitten valoisempiin - ja puhtoisempiin - asioihin. Ritu muisti minua tosi kivalla yllätyksellä:

"Puikko-pyykkinaru-pastori" - hih. Kuva on täydellinen minulle: pyykkinaru ja siivet. Siksi kai olen jo pitkään itsekin kaavaillut maalaavani tuonaiheisen taulun. Ei taida haitata, vaikka joku muu on ehtinyt piirroksellaan ensin. Tuo viimevuotinen "Huomenna töihin" -maalaus:

- kun on saanut paljon kiitosta, eli ilmeisesti sen idea on ymmärretty. Siihen tuo pyykkinaru tulisi kuin itsestäänselvänä jatkeena. Taustaksi olen suunnitellut taivasta, ja nappasin tänä kesänä passelin valokuvan inspiraationlähteeksi, joten eiköhän joulukuun näyttelyyn vielä tuo pyykkinarutaulu valmistune. Ideoita olisi päässä vaikka kuinka, kun vain ehtisi ja jaksaisi toteuttaa. Toisaalta parempi näinpäin kuin sillä tavalla, että joutuisi väkisin pusertamaan. Ideointi itsessään on hauskaa, vaikkei kaikkia tekisikään. Ideat ovat vähän kuin unelmia...
Pikku-PIF-pistely-kirjanmerkki on löytänyt Palagalle perille:
- Vielä siis riittää pisteltävää; kaksi PIF:inodottajaa jäljellä, mutta aikaahan on vuosi...

Paperi40 kävi kanssa huikkaamassa, että lomamatka-aiheinen YllätysVaihto oli tullut perille (ehjänä, huh-huh!), joten voin julkaista nyt senkin. Eli nämä lähetin Paperi40:lle. Itsetekemäni osat:
Ja muut tavarat:
- Tuon valokuvakehyksen lähettämistä vähän jännitin, kun, kuten aiemmin todettu, posti käsittelee paketteja aika rankalla kädellä. Karkkiaskin käyttäminen tikkuaskin sijasta pikkutavaroiden lähettämiseen ei muuten ole oma ideani, vaan lainattu Peikkotytöltä. Karkkiaskien saatavuus on näin savuttomassa lapsiperheessä huomattavasti runsaampi kuin tyhjien tikkuaskien. Olen osallistunut viime aikoina vähintäin viikottain johonkin vaihtoon, ja nyt on uunin päällä iso astiallinen "kodittomia" tulitikkuja. Tiimarihan myy vastaavanlaisia askeja tyhjinä askartelutarkoitukseen, mutta kun ovat kalliimpia kuin täysinäiset, niin ei anna järki semmoisia ostella.

Ninnin eläindeco lähtee meiltä liikkeelle tänään, joten, maalaispostin tuntien, paikkakunnalta se lähtee huomenna ja taitaa olla päämäärässään perjantaina. Tässä minun ja pikkuneidin aukeama (pikkuneidin nimmari yliviivattu):
Finnstamper lähetti kivaa tavaraa, mutta ei auta kuvata nyt niitä, kun osa menee salaisille askarteluystäville.
Ilokseni/yllätyksekseni onni oli suosinut minua jämäullassa. Nyt odottelen jännityksellä palkintoani...
Patskusta vielä turinaa: Koira oli eilen aamulla päässyt häkistään karkuun. (Isäntä luottaa hakakiinnitykseen, vaikkei se riitä. Patsku "nyrkkeilee" sen tassuillaan kepeästi auki, esimerkiksi jos on pupujusseja näköpiirissä) Se tuli suuri luu mukanaan kotiin. Isäntä arvelee, että se käy hakemassa luita jostain metsästysseuran majan takana olevalta teuraspaikalta. Nyt tytöt (oma ja naapurin) ovat tohkeissaan, kun piski murisee, kun sitä lähetyy. Puolustaa siis luutaan. Se on kyllä huono malli. Täytynee "jälleenkouluttaa". Koulutimme luun poisottamista jo aikaisemminkin, mutta nyt se ei ole pitkään aikaan oikeita luita saanut, joten vanhat opit ovat tainneet painua unholaan. Ja harvinainen herkku on niin rakas... Olen koittanut tytöille opettaa, että murisevan koiran lähelle ei ole asiaa. Susihan se loppujen lopuksi on, koirakin. Vaan tuo naapurin tytteli ei tahdo ottaa asiaa onkeensa. Täytyy nyt sitten tehostaa valvontaa ja pitää vaikka koiraa häkissä.

Meidän piski se tuo aina karkumatkaltaan tuliaisia. Se kun ei ymmärrä oman ja vieraan eroa. On tuonut muun muassa kynttilälyhdyn, kermavaahtopullon, noin 30-senttisen pehmo-Tikrun ja tyhjiä kaljapulloja ainakin. (Isännän kaveri sanoikin, että koira kaipaa vielä koulutusta. Että oppii tuomaan täysinäisiä kaljapulloja...) - Silläpä ei auta päästää sitä isommin vapaana juoksentelemaan, vaikka se muuten palaakin aina kiltisti kotiin reissunsa päätteeksi.
Vaan murinahommista on tultava loppu tai itse hankittu luu lähtee!

16 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Kuulin kerran koirasta joka kantoi karkuretkiltään kotiin tyhjät ruokakipot. Siinä oli sitten teräksistä, keraamista, muovista kippoa rivissä. Kai se meinasi, että kun kuppi on tyhjä, siihen tulee ruokaa ja jos niitä tyhjiä kuppeja on monta niin ruokaa tulee sitten moneen kuppiin. :D

Ihan näin maallikon silmällä (kokemukseni jyrsijöistä rajoittuu marsuihin) sanoisin tuon näyttävän enemmän hiireltä kuin rotalta. Ja ainahan noissa kuvissa vähän on taiteilijan vapautta. :) Söpö se kuitenkin on!

Pirjo kirjoitti...

Sinulla sitä juttua riittää. Ei sen puoleen, mukava lukea. Kiitos lohdutuksen sanoista. Tänään on vähän parempi päivä ja neuloinkin tuossa vähäsen. Mistä sinä saat noita pieniä pistelyjuttuja? Harjoittelua varten minä niitä kyselen. Se ensimmäinenkään ei ole vielä valmis, kun siinä on niin paljon samansävyisiä lankoja. Pää menee sekaisin. Mukavaa päivän jatkoa sinulle

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten kivan näköinen on kotieläindecon aukeama, Ninnikin tässä huokailee tyytyväisyydestä.

Juttua riittää täällä blogissa,minä taas olen niin harvasanainen ;) mutta kiva täällä on käydä, kun on mitä lukea ja katsella :)

Anonyymi kirjoitti...

Siis aivan mahtava taulu tuo "Huomenna töihin". Siitä löytyy huumoria ja ajattelemisen aihetta monella tapaa. Koetkos laittavasi joskus päähäsi pyhimyksen sädekehän ?:)Tai paremminkin odotetaanko sinulta sellaista ? Pyykkinaru-aiheinen taulu sopii tosi hyvin tuohon sarjaan jatkoksi. Julkaisehan se sitten blogissasikin. Likaantuuhan ne siivetkin ihmisläheisessä työn touhussa. Tuostahan sinä saisit saarnan aiheenkin !

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sä olet nopee tekemään ristipistoja! Oih,nyt tuo soma hiirulainen valmis. Minusta tuo eläindeco on aivan liikuttava,kun siinä teidän rakas Patsku on. Meidän koiruunen on joskus "osallistunut" naapurin lasten lentopalloon ja tuonut meille suussaan pallon,joka on purtu rikki. Mä sitten hakenut heille uuden pallon. Sitten mökille kun mennään,niin jos se näkeekään katiskan merkin kelluvan järvessä,niin eikös mitä,ui heti ja tuo suussaan katiskan rannalle,on se sitten kenen hyvänsä ja isäntä veneellä saa viedä katiskan heti pois. Koira saa nuhteet,mutta suuri kiusaus sillä on joka kerta:)

Anonyymi kirjoitti...

Olen tässä jo jonkin aikaa ihastellut pistelijän kirjaasi. Hiukan tekisi itsekin mieli tehdä sellainen, mutta nyt on kyllä "tärkeämpi" pistely vasta alkutekijöissään.

Ainahan sitä voi kuitenkin suunnitella :) Monesti minula onkin niin, että haluisin tehdän niin paljon enemmän kuin sitten lopulta tulee tehtyäkään.

Anonyymi kirjoitti...

Enpä ole onneksi joutunut sädekehää sovittelemaan. Olen vaan oma itteni. Tottakai työrooli astuu päälle, kun on sen aika, mutta enpä silloinkaan osaa esittää mitään muuta kuin itseäni. Siksipä minulle aina sattuu ja tapahtuu, niinkuin tuo eilen kertomani "Ilma-juttu"... Tyypillinen pastori olen sikäli, että puhetta tulee, vaikka ajatus jo kauan sitten katkesi! - Töissä ollessa aina välillä joku kyseli, että mikä sinunlaisesi ihmisen sai rupamaan papiksi. Silloin juolahti mieleen, että pitäisikö tuosta loukkaantua vai olla imarreltu. Mutta aina minä olen oma äänekäs itseni. "Paljokas", sanoo äiti, ja se osunee (42 vuoden kokemuksella) aikast' kohdalleen!

Anonyymi kirjoitti...

No juu, en kyllä ole niitä, jotka tekevät aina loppuun sen minkä aloittavat (käsitöiden suhteen). Valitettavasti näin, mutta en voi sitä kiistääkään; eräskin sukka odottaa kaveria kaapin perällä. Tämä tyttö kun tahtoo välillä kyllästyä käsillä olevaan käsityöhön, joten siltä kannalta on hyvä, jos on useampi työ kesken (voi vaihtaa työtä kun toinen alkaa tympiä) :)

Anonyymi kirjoitti...

Vielä viitaten tuohon edelliseen kommentiini... Ne kesken jääneet työt ovat niitä, jotka olen aloittanut omaksi ilokseni, ei koskaan niitä, joilla on määräaika.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo hiirulainen on ihan selvästi meidän kesyyntynyt Pallokorva, jonka kanssa isäntä joskus seurustelee terassilla. Ei meillä rottia ruokittaisikaan limetin väriseltä KoKo-tassilta...Nyt ei P-korvaa tosin ole näkynyt. Olisiko lähtenyt maalaishiiriä tapaamaan vaiko päässyt paistiksi?

Maalauksesi(-jälleen tämäkin-) on upea ja toivottavasti tosiaan monelle ajatteluakin avartava. Sopii hyvin myös viime päivien teologisiin keskusteluihin, luulisin.

Patskulle terveisiä. Hyvä koira käy selvästi töissä ja huolehtii elannostaan.

Anonyymi kirjoitti...

Käy hakemassa blogistani tunnustusn, olepa hyvä ! Mä en osaa tähän blogspotiin laittaa linkkiä blogiini :(

Kirsi kirjoitti...

Kiva hiirulainen. Oikeista hiiristä en tykkää. Hypin pöydälle. Se on nähty siis se pöydälle hyppiminen.

Pirjo kirjoitti...

Hei hurraa. Sain sinut ev-parikseni. Ostin Käsityökorista muutaman pistelyjutun, kiitos sinun.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulle olisi "kultainen" tunnustus blogissani :)

Sari (saristitching) kirjoitti...

Ihana hiirulainen ja "Huomenna töihin" -taulu on tosi hieno myös!

MysteryKnitter kirjoitti...

Nyt pitää pyytää reilusti anteeksi, mutta nuo koirien tempaukset saivat minut, joka olen koiralle allerginen, nauramaan aivan kippurassa ja vedet silmissä. Kyllä eläimet sitten osaavat.