tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Päivän mietelauseet

Pistelijän kirja edistyy etananvauhtia, tai ei edes sitäkään. Eilen mentiin "yksi askel eteen, kaksi taakse" ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin. Reunapistojen laskemisen kanssa pitää olla tarkka, että sivut sopivat keskenään yhteen. Eilen pääsin melkein ensimmäisen sivun reunuksen loppuun, kun huomasin, että jäljellä on 3 lankaa, vaikka aina pitäisi pistellä 2 langan yli. Tarkan syynäämisen jälkeen virhe löytyi sivun vastakkaiselta puolelta, joten jouduin purkamaan puolet aikaansaannoksistani... Illalla kumminkin ehdin jo näin pitkälle:

Ei tuo nyt kummoiselta tässä vaiheessa näytä, mutta 3 aukeamaa 6:sta on kumminkin reunustettu, eli puolimatkan krouvissa ollaan.

Välillä toki huvittelen etsimällä sivujen kuvitukseksi sopivia ristipistomalleja netistä ja kirjoista. Joskus ovat muuten vallan hulvattomia nuo huoneentaulujen ja merkkausliinojen lauseet! Hauskimmasta päästä on 1700-luvulta peräisin oleva merkkausliina (ajalta, jolloin pistelytaito kuului nuoren naisen sivistykseen): "Polly Cook did it and she hated every stitch she did in it." - Ajattelepa pikku-Pollya pistelemässä moista tekstiä: ei varmaan kohonnut mieli ompelutyön edetessäkään... Tämä kuulostaa pikkuisen paremmalta: "The trees were green, The sun was hot, Sometimes I worked, And sometimes not."

Mielestäni huoneentaulun tekstin pitäisi olla mieltä kohottava, kun se kumminkin on koko ajan silmien edessä. Mutta enpä tiedä tästä Joe Verson kirjan mallista:


Hih, siitä tuli mieleeni, kun viime kesänä katselimme työkavereiden kanssa leiripaikallamme myynnissä olleita keramiikkaesineitä. Siellä oli oikein nättejä lehden mallisia keramiikkalautasia, joiden pohjaan oli painettu tekstejä. Mutta mimmoisia tekstejä! Parhaiten mieleen jäi värssy: "Ei ole olemassa tuhmia lapsia, on olemassa vain huonoja vanhempia." Voi hyvänen aika! Ja kenellekäs veisit tämmöisen lautasen lahjaksi? Ehkä kummilapselle? Ja vaikka kuinka pengoimme, yhtään positiivista lausetta emme joukosta löytäneet. Ehkä niiden oli tarkoitus olla huumoria, mutta aika pahasti iskivät kirveensä kiveen...
Josta tuli mieleeni, että tajuttomia olivat myös paikallisen kirjakaupan jakelemat kustantajan mainospostikortit, joihin oli painettu katkelmia Kaari Utrion kirjasta. Esim. "Jos annat, olet huora, jos et anna, olet pihtari." Jaahas. Kysyin kauppiaalta, että kellekäs tuommoisen sitten voisi lähettää, ja hän arveli, että täytyisi kohteen olla ainakin oikein hyvä ystävä, että voisi olla varma hänen huumorintajustaan. Hmm. Mutta "ilahduttaisinko" ystävääni tuommoisella kortilla - vai lähettäisinkö samalla vaivalla kumminkin jotain oikeasti kivaa!?! - Kun korttien painatus kumminkin maksaa, olisi kustantaja voinut tehdä valinnat vähän paremmalla maulla. Utrioltakin olisi löytynyt vaikka mitä mukavaa ja viisasta.
Hupaisista teksteistä puheenollen. Pikkuneiti ja kaverinsa mankuivat eilen puoli päivää jäätelöä, mutta en heltynyt - ennen kuin tietokoneelta noustessani huomasin "postin", joka oli jätetty takanani olevalle tuolille:

Mankumisesta ei saisi palkita, mutta viesti osoitti kyllä sellaista "pelisilmää", että pitihän siitä jätskiin heltyä...
- Vai mitä mieltä on Patsku?

Ja sitten taas "pakollista" kuvaa villiintyneestä puutarhastamme, jota Luoja hoitaa, kun emäntä ei viitsi. Apostoli Paavalia lainatakseni: "Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun", 1 Kor. 3:6.

Ja sumuisia öitä minä rakastan:

9 kommenttia:

Pami kirjoitti...

Sinulla on samantyyppinen piha kuin minulla! Täyttä on, mutta tosi kivan näköistä!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan satumaisen ihana toi sun puutarhas on ihan tuommoisenaan. Paljon kaikenlaisia kukkia. Minä vasta aloittelen tätä puutarhan kasvatustani ihan tumpelona. Eilen muuten siirsin Palavaa rakkautta perennapenkkiin ja sen nyyskötti koko illan, mutta tänä aaamuna olivat nostaneet vartensa pystyyn ja näyttää että henkiin jäävät. :)

Matleena kirjoitti...

Tuohon pistelijän kirjan valmistumiseen sopinee tämä vanha totuus "hitaasti hyvää tulee", jota ainakin äitini käytti vastaavassa tilanteessa. Toinen suosikki oli "etpähän kuole ainakaan tämän mekon aikana", jos joutui purkamaan minulle mekkoa tehdessään. Äidillä näitä riitti. Tulikin tässä mieleen, että niitä voisi koota muistiin, jos olisi yhtä vireä kuin minä olen laiska, voisi jättää jälkipolville perinnöksi!

Ihana tuo sinun kukkamaasi!

Anonyymi kirjoitti...

IHQUJA KUKKIA JA HERRAN HALLUSSA NIIN SANOTUSTI. Hyvää päivänjatkoa

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sun puutarhasi on kaunis,kaunis. Aivan ihastuttavia kukkia. Toivottavasti minunkin puutarhasta tulee joskus vielä tuuhea. Ruokaa pitäis mennä laittamaan,eikä täällä vain blogittaa!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on taas niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja kauniita, kauniita kukkasia !
Täällä eräs vaateketju mainosti viime syksynä tähän tapaan suurin kirjaimin liikkeen edessä: KOULUT ALKAVAT, OSTA PIPO, NIIN OPETTAJA EI NÄE SINUA, KUN VEDÄT PIPON SILMILLESI !!! Suututti niin paljon, että kirjoitin yleisönosastoon. Näin sitä opetetaan käytöstapoja, osaavat sitten nämä pipopäät vetää oikeussalissakin hupun silmilleen. Hyi hyi, rumasti sanottu, mutta missä on tapakasvatus ? Ei koulutunneilla istuta pipo päässä !!!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos yllätysvaihto Merestä. :) Oikein ihastuttavia kortteja jälleen!

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavan tutun kuuloista tuo pistojen purkaminen. En ole varmaankaan tehnyt montakaan pistelyä ilman, että jossain vaiheessa huomaa "eihän tämän näin pitänyt mennä" ja sitten alkaa sen virheen etsiminen. Sitä aina toivoo, että olisi huomannut virheen tarpeeksi ajoissa, ettei puoli työtä tarvitsisi purkaa :)

Vaikka onhan se tämäkin yksi tapa oppia kärsivällisyyttä :)

Ninnalisa kirjoitti...

Ai teillä käytetään samoja konsteja saada tahtonsa läpi. Varsinkin silloin kun äiti tekee jotain tai on puhelimessa niin kirjoitus-mankuminen tepsii lähes aina.