Päivän mietelauseet

Pistelijän kirja edistyy etananvauhtia, tai ei edes sitäkään. Eilen mentiin "yksi askel eteen, kaksi taakse" ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin. Reunapistojen laskemisen kanssa pitää olla tarkka, että sivut sopivat keskenään yhteen. Eilen pääsin melkein ensimmäisen sivun reunuksen loppuun, kun huomasin, että jäljellä on 3 lankaa, vaikka aina pitäisi pistellä 2 langan yli. Tarkan syynäämisen jälkeen virhe löytyi sivun vastakkaiselta puolelta, joten jouduin purkamaan puolet aikaansaannoksistani... Illalla kumminkin ehdin jo näin pitkälle:

Ei tuo nyt kummoiselta tässä vaiheessa näytä, mutta 3 aukeamaa 6:sta on kumminkin reunustettu, eli puolimatkan krouvissa ollaan.

Välillä toki huvittelen etsimällä sivujen kuvitukseksi sopivia ristipistomalleja netistä ja kirjoista. Joskus ovat muuten vallan hulvattomia nuo huoneentaulujen ja merkkausliinojen lauseet! Hauskimmasta päästä on 1700-luvulta peräisin oleva merkkausliina (ajalta, jolloin pistelytaito kuului nuoren naisen sivistykseen): "Polly Cook did it and she hated every stitch she did in it." - Ajattelepa pikku-Pollya pistelemässä moista tekstiä: ei varmaan kohonnut mieli ompelutyön edetessäkään... Tämä kuulostaa pikkuisen paremmalta: "The trees were green, The sun was hot, Sometimes I worked, And sometimes not."

Mielestäni huoneentaulun tekstin pitäisi olla mieltä kohottava, kun se kumminkin on koko ajan silmien edessä. Mutta enpä tiedä tästä Joe Verson kirjan mallista:

Hih, siitä tuli mieleeni, kun viime kesänä katselimme työkavereiden kanssa leiripaikallamme myynnissä olleita keramiikkaesineitä. Siellä oli oikein nättejä lehden mallisia keramiikkalautasia, joiden pohjaan oli painettu tekstejä. Mutta mimmoisia tekstejä! Parhaiten mieleen jäi värssy: "Ei ole olemassa tuhmia lapsia, on olemassa vain huonoja vanhempia." Voi hyvänen aika! Ja kenellekäs veisit tämmöisen lautasen lahjaksi? Ehkä kummilapselle? Ja vaikka kuinka pengoimme, yhtään positiivista lausetta emme joukosta löytäneet. Ehkä niiden oli tarkoitus olla huumoria, mutta aika pahasti iskivät kirveensä kiveen...
Josta tuli mieleeni, että tajuttomia olivat myös paikallisen kirjakaupan jakelemat kustantajan mainospostikortit, joihin oli painettu katkelmia Kaari Utrion kirjasta. Esim. "Jos annat, olet huora, jos et anna, olet pihtari." Jaahas. Kysyin kauppiaalta, että kellekäs tuommoisen sitten voisi lähettää, ja hän arveli, että täytyisi kohteen olla ainakin oikein hyvä ystävä, että voisi olla varma hänen huumorintajustaan. Hmm. Mutta "ilahduttaisinko" ystävääni tuommoisella kortilla - vai lähettäisinkö samalla vaivalla kumminkin jotain oikeasti kivaa!?! - Kun korttien painatus kumminkin maksaa, olisi kustantaja voinut tehdä valinnat vähän paremmalla maulla. Utrioltakin olisi löytynyt vaikka mitä mukavaa ja viisasta.
Hupaisista teksteistä puheenollen. Pikkuneiti ja kaverinsa mankuivat eilen puoli päivää jäätelöä, mutta en heltynyt - ennen kuin tietokoneelta noustessani huomasin "postin", joka oli jätetty takanani olevalle tuolille:

Mankumisesta ei saisi palkita, mutta viesti osoitti kyllä sellaista "pelisilmää", että pitihän siitä jätskiin heltyä...
- Vai mitä mieltä on Patsku?

Ja sitten taas "pakollista" kuvaa villiintyneestä puutarhastamme, jota Luoja hoitaa, kun emäntä ei viitsi. Apostoli Paavalia lainatakseni: "Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun", 1 Kor. 3:6.

Ja sumuisia öitä minä rakastan: