Paluu onnelliseen arkeen alkaa!

Konfirmaatio on onnellisesti ohi. Mutkia oli vielä tänäänkin matkassa: Kesäteologi ei saanut muistitikultaan esirukousta tulostettua, kun se ei sopinutkaan kirkon läppäriin. Sähköpostiinkin hän oli sen tallentanut, vaan ei saanut avattua sitäkään. Sai sitten viime hetkessä kotoa apua, ja esirukous tulostui tasan klo 10, kun jumalanpalvelus alkoi.
Toiseksi kirkkoherra oli unohtanut lupauksistaan huolimatta pyytää meille ehtoollisavustajan. Miehelläni on kotiseurakunnassamme, kirkkovaltuutettuna, avustusoikeus, joten kutsuimme hänet hätiin, vaikkemme saanteetkaan nyt paikallista kirkkoherraa kiinni laajentaaksemme avustusoikeutta koskemaan Tamperetta. Mies saapui kirkkosaliin alba päällä saarnan alussa. Huokaisin helpotuksesta! Sitten kaikki sujuikin jo ilman isompia muttia. (Paitsi, että mies epäili, että 2 ehtoollisvierasta jäi ilman viiniä. Nolo juttu, vaikkei olekaan teologisesti ongelma. Ehtoollinen kun on pätevä, vaikka sen nauttisi vain toisessa muodossa.)
- Vihdoin on aika siirtyä arkeen, taiteen, käsityön ja askartelun pariin! Tuo alla oleva "musta laatikko" saa siirtyä taas pukupussiin (paita odottaa pesukonetta):Tämä frakkiasuinen kaveri istuukin uskollisesti passissa meidän räystäällä. Isäntä laittoi tuommoisen pahvin siihen, etteivät linnut ruiski jätöksiään pitkin ikkunaa. Tuntuu auttavan:
Unikot kukkivat jo yhden rippilapsen pihassa komeasti, kun kävimme siellä kotikäynnillä. Näyttivät kyllä olevan eri lajia kuin meidän, kun olivat kerrannaisia. Meillä on näitä yksinkertaisia idänunikkoja, joissa on vallan upeat värit: terälehdet syvän oranssit, keskusta sysimusta. Kurjaa, kun kukkivat vain hetken. Kohta tuuli tarttuu terälehtiin tai sade paiskoo ne maahan. Vielä ne kuitenkin elelevät onnellisessa odotuksessa, nupuillaan vasta:
Kuten kerroin, olen niitä "sukuni kukkia", eri tavoin kurki-nimeen liittyviä, kerännyt pihallemme, niinkuin kurjenpolvia tai kurjenkelloja. Kun ajatuksenani oli kerätä muutenkin sini- ja valkosävyisiä kukkia, on tullut kaikenlaisia kellokukkia keräiltyä: peuran-, harakan- ja kissankelloa nyt ainakin.

Muuten on ajatuksena ollut, että niittytyyppinen kasvusto sopii meille parhaiten. Se on vaivaton, ja kun maalla asumme, täällä ei tarvitse niin huoliteltua ollakaan. Perhosia niitty kerää myös upeasti - tosin myös vähemmän toivottuja hyönteisiä...

Ja pian meillä taas amarylliskin kukkii:

Täysi-ikäisyyden rajan, 18 v., saavuttanut Volvomme sanoi siis eilen taas sopimuksen irti. Näin viikonloppuna ei varaosiakaan saa mistään. Onneksi anoppi pelasti pinteestä ja lainasi autoa. Papinhommista ei kyllä tule ilman autoa mitään! - Serkun valmistujaisiin emme tänään pääse, mutta onhan tässä kesää jäljellä. Kun saadaan kärry taas kokoon, niin sitten mennään! Kuusihenkinen perheemme kun ei oikein mihinkään laina-autoon mahdukaan. Siksi myös "uuden" (lue: meille uuden, mutta käytetyn - muuta talous ei kestä) auton löytäminen/ostaminen kestää ja kestää, kun siellä täytyisi olla istumapaikat kuudelle ihmiselle - ja mielellään lisäksi koiralle, tarvittaessa.

Näinä päivinä isännän suosikkikirjallisuutta on siis tämä Volvon korjausopas... (Vaikka epäilenpä, että hän mieluusti lukisi jo jotain muuta.)
Patsku äityi oikein filmaattisesti haukottelemaan ja kiskottelemaan, joten pistetäänpä kuva myös hänestä:

Toivottavasti alan saada taas postauksiin käsityöasiaakin! Kaipaan sitä itsekin kovin! Pistetään nyt vielä kuva pojan koulussa nikkaroimasta muovipussitelineestä. On mielestäni tosi kätevä ja kaunis, muovipussit kun on niin vaikea säilyttää siististi! (Katto on irtoava: helppo päältä täyttää!)

Naapuri tuolla juuri toi pesukoneen lainaksi siksi aikaa, kun omamme on korjauksessa. - Siunattu kyläyhteisö! "Paljon on aihetta lapsella kiittää", kuten vanhassa laulussa sanotaan!
Vaihdoissa saatua ja annettua -sivuille laitoin kuvan Katjalle menevästä pikkupaketista, liittyen Iloista kesämieltä meille kaikille -vaihtoon, jota Marelo emännöi. Oman pakettini sisällön pääsinkin jo Marelon sivuilta vakoilemaan - hups! No, odotan sitä innolla!