Vaihtoja, voikukkia ja viemisiä

Tänään lähtivät postiin EV Tanssi, Yllätysvaihto "Keiju ja kukka" ja muksujen kesän piristysvaihdot yhdelle pojalle ja yhdelle tytölle. Ne löytyvät linkistä Vaihdoissa saatua ja annettua:. Eilen siis paketoimme hartaasti!
Isäntä vei paketit postiin, kun meikäläisestä nuhanenästä ei edelleenkään ole juuri mihinkään. Siispä kuvasin kiusallanikin nuo yhdet aivastelun aiheuttajat, voikukat, joita on piha väärällään:
Isäntä taistelee urhoollisesti niitä vastaan kaikilla käytössä olevilla aseilla, eli ruohonleikkurilla, viikatteella, lapiolla ja voikukkaraudalla, mutta ei ole voikukka vielä voittajaansa kohdannut. - Sen sijaan isäntäkin nuhisee...
Innostuin yksi vuosi tekemään pajuista palloja. Siitä on jo aikaa, joten pallot ovat levinneet ja lahonneet. Katselin vain jostain, että kanukasta oli tehty vastaavanlaisia punoksia. Siispä odotan hartaasti, koska meidän 3 kanukkaamme ovat niin isoja, että malttaisin niitä karsia palloaineiksi asti. Se varmaan kyllä vielä vie aikaa. Niin kauan ihailemme siis punaisia oksia luonnossa:

On ollut vaihteeksi oikea hellepäivä, vai mitä, Patsku?

Joku sivuillani kyläillyt kysyi, onko tuo sivupalkin susi Urho (huom., se ei siis ole koira) vihainen, kun se murisee vaikka heiluttaa häntäänsä. Ei se minulle ole murissut. Oletkos muistanut ruokkia sitä? - Joku kyllä väitti, että Urho ei liho ollenkaan, vaikka hän on syöttänyt sitä säännöllisesti. Mutta sudethan ovat hyvin liikunnallisia.

Käytiin kaupungilla osatamassa tytön kaverille synttärilahja. Tytöille on jostain syystä helpompi ostaa lahjoja kuin pojille. Johtuneeko siitä, että olen itse ollut pieni tyttö, ja aimo annos tyttöyttä asuu vieläkin jossain keski-ikäisen matamin sielun sopukoissa. No, tämä tyttö on vielä varsinainen kädentaitaja, joten homma oli kaksin verroin helpompi. Arvelimme tämän oman pikkuneidin kanssa, että tämmöiset varmaan viehättävät kaveria:

Kelpaisivat kyllä minullekin!