Ristipistoja ja roinaa - kirjontaa ja kierrätystä

Edit: Oho, tuli puhelu. Olisi tiedossa ensi vuoden heinäkuulle ripari taas... Ihan ok!
Joku tuumiskeli taannoin, että hänenkin tekisi mieli tehdä ristipistoja, mutta pieniä malleja on niukalti saatavilla.
Tässäpä rohkaisuksi muutama esimerkki.
DMC:n pikkukirjaset ovat hyviä. Kirjaseen mahtuu yllättävän paljon malleja, sekä isoja, että pieniä. Esimerkki Marelolta ristipistovaihdossa saamastani kirjasta, jossa on sydänaiheita:

Kirjan kansihan näytti siis tältä:
Sitten juuri tilaamani Beatrix Potter -kirja:

Josta siis löytyy myös sekä paljon pientä, että joitakin suurempia malleja, kuten nyt tämä Jeremias Rimppakinttu:

Jopa ihan kasvopotretteja:

Ilmaisista printattavista tiedoistoista voi penkoa myös sekä suurempaa, että pienempää. Esimerkiksi tästä suuremmasta mallista voi napata vain osan, kuten vauvan kuvan tai enkelin kasvot:

Tämän ristipiston olen joskus ommellut Kauneimmat Käsityöt -lehden mallista. Tästäkin voi ihan hyvin poimia vain jonkun kirjaimen tai eläinhahmon:

Tai tällaisesta valmispakkauksesta voi poimia vaikka Timonin:
Minä en ole tätä työtä vielä aloittanutkaan. Se on muhinut jo vuosikausia kaapin pohjalla. Lapsetkin ovat jo kohta liian isoja tähän... Mutta minä en, tietenkään, koskaan!
Ja kun nyt päästiin kirjaesittellyjenkin makuun, on muuten hyvä kirja tämä:
Suosittelen lämpimästi! Siitä pääsee kurkistamaan vähän maahanmuuttajana elämistä ikäänkuin sisältä päin.

Ja nyt sitten "rumat kuvat" (suokaa anteeksi monimielinen termi).
Kevätsiivous jatkuu. Nyt saivat lähteä vanhat videokasetit, joista emme heti malttaneet luopua, vaikka meille muuttikin sisäsiisti tallentava digiboxi. Kasetteja kertyi (hyi, hyi! - muovijätettä!) 2 täyttä muovikassillista:

Kyllähän noille vanhoille videokaseteillekin on kaikenlaisia kierrätysniksejä. Kirppiksellä esiteltiin dvd-kaapin ovia (olivatkin kyllä hienot, ei siinä mitään), ja joku kutoo, solmii tai virkkaa niistä mattoa. Mutta jotenkin minulla on vastenmielisyys tuohon muovimateriaaliin, joten kyllä osoite oli (häpeä!) kaatopaikka.Saavillinen koteloita sentään päätyi pannun pesään.

Lasten kasetteja jäi vielä toinen mokoma hyllyyn. Säästellään nyt, kun lapset ovat vielä pieniä. Joskus he jotain niistä katselevat, joskin harvakseen enää.

Täytyy tunnustaa, että itseäni kirpaisi, kun heitin menemään kasetin, johon olin nauhoittanut David Bowien konsertin ja Miehuuskoe -elokuvan... Mutta pystyinpäs luopumaan (vaikka jäi näemmä mieleen kaihertamaan...)

Mutta näin hienon laukun isäntä rääpötti taas kierrätyksestä:

On vaarallista olla töissä kierrätyskeskuksen naapurissa. Varastotilat alkavat kärsiä hapenpuutetta... Ei vaan. Laukku on hieno sinänsäkin, mutta oiva tuunattava myös! Aion käyttää sitä jälkimmäisessä muodossa.