Silitysvali(s)tusta...

Joko olet käynyt kurkkaamassa silitysvinkkini \"Silittämättä siistiä\"; \"silitys\"-vinkkejä? Olen niissä enemmän kuin puolittain vakavissani! INHOAN silitystä!
- Miksi?
- Ei mitään syytä.
Kuvittelin, että kun ostamme kaapista esiin avattavan silityslaudan, eikä tarvitse enää pystytellä irtolautoja, niin johan helpottaa. Muttei helpottanut yhtään. Lienee siis luonnevika, tai lorvikatarri, kuten äidilläni on tapana sanoa.
Mankelikin on jo ainakin kolmatta kertaa rikki: muoviosat koneistossa menevät vinksin-vonksin ja kumiset hihnat jauhautuvat rattaissa puhki. Höh.
Eläviä todisteita silityshaluttomuudesta:

Yllä ensin kankaanpainantana tehty puoliverho (niitä on kaksi kappaletta. Litoposterille piirretyt, sitten leikatut ja painetut kuvat).
Toisena pikkuliina, jonka olen kirjonut virkkuulangalla tiiviille puuvillakankaalle. (Siinä muuten näkee nuukuuteni myös. Tein työn joskus teinityttönä, enkä tietenkään viitsinyt ostaa kunnon materiaaleja, vaan otin, mitä kaapissa sattui olemaan.)
Piti nuo työt pistää tuonne valmiiden töiden näyttelysivulle, mutta ensin ne täytyisi silittää, että saisi nätit kuvat. Hmm.
Laitoin kumminkin sinne jotain muuta:
Kudotuista kankaista ( kudonta) pari näytettä, ikkunaverhon ja pöytäliinan, ja kirjonnasta (kirjonta) hardangerilla tehdyt verhokapat. Kurkkaa!
Vähän olen tuumannut, että kun noita avaruusaiheisia puoliverhoja ei oikein tule käytettyä, voisin tehdä niistä jonkinlaiset taulut taidenäyttelyyn. Ne voisi ehkä pingottaa johonkin ihan kokonaisina, tai ripustaa tankoon ja laittaa alareunaan toinen tanko painoksi. Tuskin minä niitä palasiksi haluan pilputa kumminkaan. Kun Taidetalolla on paremmin tilaa kuin edellisissä näyttelypaikoissa, voisi laittaa tämmöistä vähän tilaavievempääkin esille. Ja tietysti kokonaisuus näyttää paremmalta, kun on isoja töitä.
Mutta nyt täytyy ruveta valmistautumaan illan vanhempainiltaan, jonka pidämme rippikoululaisten vanhemmille.