Aamulla patikoin kyläkaupalle postittamaan vintage-vaihdon. Kotiin tullessa postilaatikossa oli uusi Moda-lehti ja vihdoin tuo Taidetalon näyttelysopimus. Ihan jo alkoi tulla näyttelypaineita.


No, ei enää harmita. Onhan se kukka kaunis näinkin:

- "Hyvä käytös ei maksa mitään,
siihen on köyhälläkin varaa."
- "Vaikka olis parsittu ja paikattu,
niin puhtaat pitää olla."
- "Vaikka yöt ollaan liesussa,
niin päivällä ei maata."
Jälkimmäisestä on kyllä pakko olla vähän eri mieltä. Mummu opetti minulle lapsena, että joka päivä pitää "huilia" puoli tuntia ja käydä puolen tunnin kävelylenkki. Minä kyllä uskon edelleen mummua...
Keväällä tosiaan alkaa nähdä kaiken ihan uudessa valossa, myös tämän niin rakkaan kotinsa. Samat pölyt ne ovat ikkunoissa talvellakin, ja nurkissa samanlaiset villakoirat. Kevään tuoreessa valossa kontrasti todellisuuden kanssa on vaan aika kova. Mutta pihassa, ja luonnossa muutenkin, riittää ihasteltavaa.Miten joku on keksinytkin kukalle niin kauniin nimen: kevätkaihonkukka.
Kovasti kyllä nyt lenkillä pukkasi näyttelyideaa. Saisi vain toteutukseksi asti... Ajattelin printata kankaalle jokusen kuvan, ehkä jotain hengellistä sinne joulunalusaikaan. - Sillähän perusteella olivat minulle tuon joulukuun näyttelyajan antaneetkin, kun mainitsin hakemuksessani enkelit. Sitten kirjoisin kuvan päälle helmillä, ja tekisin toisesta tekstiilistä "kehykset", jotka myös kirjoisin tai tekisin tilkuista, crazyistä ehkä.
2 kommenttia:
Tuntuu mukavalta, että noin monen rippikoululaisen vanhemmat tulevat mukaan. Se on varmaan opettajallekin hyvä juttu.
On kiva lukea monipuolisista taidetouhuistasi.
kiva, kun kerrot näistä arkesi asiosta! ja tuo mummon lausahdus oli kyllä mainio - pistänpä korvan taakse - tai ei se taida siellä pysyä...
Lähetä kommentti