maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Itsenäistymisriittejä

Jaana kyseli tuosta eilisen postauksen rekipeitosta, että millä langoilla se on ommeltu. Ihan on tehty kanavatöistä jämiksi jääneillä langoilla. Olen elämäni aikana tehnyt monta kymmentä kanavatyötä, joten jämiä riittää joka lähtöön! Eli tavallista ohutta, mielellään löyhähkökierteistä villalankaa. Lisäksihän peitossa on pojan pieneksi jääneen fleece-paidan kankaasta leikatut "siivet" ja keskuskuviona kankaalle printattu valokuva pihakoivuistamme talviasussa.
Tytöntyllerömme pääsi muuttamaan jo huoneeseensa, joka on vielä viimeistä fiksausta vailla. Kirjoituspöytä pitäisi vielä kiikuttaa alakertaan, ja siinä onkin hommaa, kun se on se vanhalta paloasemalta raahattu palopäällikön entinen, eli ei mikään kevytmalli.
Ja tytön huoneen järjestyksen kustannuksella äidin työpiste kärsii hetkellisestä kaaoksesta:
Mutta ei hätää! Tämänpäiväisen ahertamisen jälkeen näyttää jo paremmalta! Ainakin paperit ja kartongit sain laatikkoon.
Pikkuiselta Ronjalta tuli meidän tytölle vaihto. Kiitos kovasti tyttöselle ja hänen kummitädilleen (joka kuulemma avusti valinnassa, toim. huom...)! Saattaa arvata, että ovikyltti "pääsy kielletty" löysi heti paikkansa, kun neiti muutti omaan huoneeseen. 3 veljen kanssa se voi olla hyvinkin tarpeen...
Tarrat majoittuivat myös nopsasti tarravihkoon, kortti tavattiin huolellisesti ja käsinuken ja palapelin kanssa aletaan pian puuhailla. Tosi kiva paketti, jossa on paljon tekemistä! Meidän tytöltä lähti Nealle tämmöinen: Sitten ihan muuten vaan maanantain piristykseksi yksisarvinen, joka käyttäytyy hieman maanisesti:
Kuten aiemminkin olen täällä todennut, siivotessa löytää kaikenlaista. Tyttö löysi nämä unohtuneet lasinaluset ja tarjottimen. Äitini sai nämä joskus Ruotsin-tuliaisiksi pikkusiskoltaan. Ihan nätithän nuo ovat, ja palvelevat virkatun liinan suojana, etten sotke sitä teekupillani...
Lisää aasialaista tunnelmaa: Kiinanruusu avasi viikkojen odotuksen jälkeen nuppunsa. Toisen vain, sillä toista oli kai joku tölväissyt ohi kulkiessaan ja se oli tipahtanut maahan. Fiksu kukka muuten: kuin suuret filmitähdet viivyttelemällä se lisää odotusta ja arvostustaan! Yksikin kukka tuntuu viikkojen odotuksen jälkeen tosi palkitsevalta. Viime vuonna kukka kukki kolme kertaa peräkkäin, kukka kerrallaan. Saa nähdä, seuraako tälle kukinnalle jatkoa.
Jokohan sitä täytyisi ruveta suunnittelemaan rippikoulutunteja, kun ripariin on enää viikko aikaa? Jos nyt suunnittelisi yhden päivässä, ehtisi vielä...

2 kommenttia:

marelo kirjoitti...

Unohdin mainita alussa heti ,että toi ronjan paketti tuli ronjalta ja hänen kummitätäinsä avustamana. Ei siis äidin. Mun mokani.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
IhanItsen kautta blogiisi löysin. Aivan pintapuolisesti vasta olen ehtinyt sitä lukea, mutta oli pakko heittää kommentilla. Siis aivan totaalisesti ihastuin maalaukseesi "Huomenna töihin". Upea, puhutteleva. KIITOS!
-Tiipi