Endymion - ja proosallisempi neulatyyny

Näyttääköhän se siltä, että minä vaan hamstraan ja hamstraan, ja aloitan ja aloitan, enkä koskaan saa mitään valmista?

Eilen ainakin valmistui tilaustyö, The Primitive Haren mallista (Haren omalle kankaalle, mutta kankaan pienen koon takia) mukailemani Endymion:

 Kaikki olennaiset elementit siinä on oikeastaan mukana, paitsi iso tiilitalo. Ja kirjoja olisi pitänyt olla enemmän... Tämä menee tilaajalle, ja hän toivoi sen nimenomaan tuolle kankaalle. Itselle kyllä pistelen tämän mallin isommalle palalle, että saan kuvan kokonaan esiin! (Uskaltaiskohan siitäkin jo tehdä uuden aloituksen, nyt, kun on vielä mallin "konnankoukut" tuoreessa muistissa. Mallin mukaan esim. Fannylle olisi pitänyt pistellä vihreä tukka...)

Neulatyynyjä pitää talossa olla paljon, mieluiten jokaiselle huoneelle omansa, vai mitä? Poika teki mulle koulussa tuommoisen hellyyttävän, syvänsinisen (pojan ja mun yhteinen lempiväri) neulatyynyn. Päätin sulloa sen paperikukilta vapautuneeseen plastiikkipurkkiin:

 Vähän pitsiä ja sinisävyistä pyykkinaruaiheista (kuis muuten :)) silkkinauhaa ympärille, ja - voilà:

Läpinäkyvä muovipurkki kuultaa kivasti läpi, joten kuvio näkyy sisäpuolellekin.

Näilläpä osallistunkin Annen Arkkikaupan pitsiaiheiseen haasteeseen, kun Endymionissa on pisteltyä pitsikuviota, neulatyynyssä alalaitaan koristeeksi liimattu puuvillapitsi.

Mun yöpöydän virkaa toimittavalla vihreällä tuolilla istuu vakituisesti muutama nalle. Illalla sammutin valot, ja tuikkasin kirjani pöydälle. Aamulla huomasin, että nallet olivat alkaneet ihan omine lupineen lukemaan dekkaria. Kävin äkkiä hakemassa kameran, kun sain kaverukset kiinni "rysän päältä":

 Ja mitäs meidän piha nyt tarjoaa - näin sateiden (ei sentään ihan tulvan, kuten tuossa Donna Leonin dekkarissa - ja todellisuudessakin kuulemma, jossain päin Suomea) jälkeen:

 Kurjenkelloja, päivänkakkaroita, malvikkeja, palavaa rakkautta, angervoita... ja mansikoita :d.