lauantaina, maaliskuuta 31, 2012

Palmusunnuntaita odotellessa

Tuore lumihanki hohtaa valkoisenaan, mutta "räystäät tippuvat".
Viime postaukseen laitoin linkin autismiasioista, mukavaa, että moni teistä on viitsinyt lukea jutun. Meidän perheelle asia on monella tapaa tärkeä ja ajankohtainen, sekä siksi, että tunnemme hyvin jutun päähenkilön, Oskarin, että siksi, että oma poikamme siirtyy nyt keväällä keskiasteen koulutuksesta toimintakeskukseen, ja monta muutosta on meilläkin edessä.
Eilen tuli kaunis autismia käsittelevä elokuva, Lumihiutaleita, Teemalta.
Sigourney Weaver esitti autistia varsin uskottavasti, joskaan en taida tuntea yhtään autistia, joka käyttäytyisi noin vahvan autistisesti kuin hänen roolihenkilönsä.
Vaikka kenties tuollaisesta itsenäisesti asuvasta autistista voisikin tulla tuollainen vahvasti autistisesti käyttäytyvä, kun hän saa määrätä itse oman elämänsä ja kotinsa järjestyksen. Yleensähän autistit joutuvat elämään meidän ns. normaalien ehdoilla ja taipumaan meidän mieltymyksiimme ja järjestyksiimme.

Joo-o, olen tehnyt käsitöitäkin. Jotain salaista, jonka sain jo valmiiksikin, mutta joka siis odottelee vielä hyvän aikaa julkaisuaan...
Ja sitten paria projektia, jotka ovat vielä kesken:
 
 Neulottujen lappujen loppusijoitus riippuu siitä, kuinka moneen tuommoiseen saan langat riittämään. Neulon nämä Tapulipiirin langoista, eli jokin hyväntekeväisyyskohde on sen työn suunta sitten joskus.

Aloittamani pikkupistelyn pontimena ovat huokailuni, kun ei ole tullut tehtyä vuosien varrella omaan kotiin yhtään pääsiäispistelyä - vaihtoihin ja lahjoiksi kylläkin. Niinpä tästä on nyt tulossa semmoinen. Kenties kuitenkin semmoinen myös, että sitä voi pitää esillä mihin vuodenaikaan tahansa.
Minusta kun tuntuu, että pääsiäisen vietto on aina niin nopeasti ohi. Jotenkin tiput ja muut härpäkkeet eivät oikein istu hiljaisen viikon tunnelmaan, ja vaikka pääsiäisaika jatkuu kirkkovuodessa viikkokausia pääsiäisenpyhien jälkeenkin, on Suomessa tapana riisua pääsiäiskoristeet kotoa sukkelasti pois heti varsinaisten pääsiäispyhien mentyä. Niinpä ei tule juurikaan kotia pääsiäiseksi, parin päivän takia, koristeltua, ellei lukuun oteta virpomisvitsoja, joita toki säilytämme joka vuosi niin kauan, kun ne kuivumatta kestävät. Toivottavasti virpojat siis poikkeavat, kurakeleistä huolimatta :).

Meidän pääsiäiskaktus on kerrankin aika lailla aikataulussa:
Mukavaa tulevaa palmusunnuntaita siis. Muistakaahan varata lahjuksia virpojille, ja varokaa aprillipiloja (vaikka sitä kuravettä löytyy nyt runsaasti juotavaksi ;).)

4 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Elokuva oli kaunis ja puhutteleva.
Meillä on mökkinaapurina perhe, joilla on jo aikuinen autistinen poika ja hän pärjää varsin hyvin omassa asunnossaan ja onneksi hänellä on töitä ja hyviä ystäviä ja lisäksi hän on hirmun onnellinen.

Meitin kaktus kukki vähän etuajassa mökillä. mutta täällä kotona siinä on vasta vaaleat nuput:)
Ihanaa palmusunnuntaita!

Nina kirjoitti...

Kiitos sinulle linkistä :)

merkku kirjoitti...

Voi miten kauniisti kaktus kukkii!

Minäkin olen aina vierastanut pääsiäiseen liittyviä "härpäkkeitä" eikä niitä kodissani ole.No joskus aikoinaan kun lapset koulussa askartelivat jotain juttuja,niin ne olivat esillä,mutta ei enää nykyään.En ole koskaan tehnyt mitään tipupistelyjä vaikka ne kyllä sellaisenaan söpöjä ovatkin.Ylipäätään olen aina ollut kovin niukka koristelemaan kotia mihinkään juhlapyhään liittyen;kodin perintöä,äitini oli samanlainen.Pääsiäinen merkitsee muulla tavalla hiljentymistä.Mutta mämmi maistuu kyllä hyvältä ;)

Mukavaa palmusunnuntaita sinullekin! :)

MariJ kirjoitti...

Minustakaan tiput eivät oikein istu hiljaiseen viikkoon, minä yleensä laitankin niitä ruohoon vasta pääsiäiseksi, ja koko perheen lempiherkku pasha korkataan pääsiäissunnuntaina ja koristellaan iloisesti. Virpomisoksat ja rairuoho toki on jo palmusunnuntaista asti esillä, mutta meillä on ympäri vuoden muutenkin koti niin kirkkaisiin väreihin puettu, ettei ne enää ratkaisevasti lisäväriä tänne tuo. ;) Poikien virpomisoksat tuossa odottavat huomista, ja tuumasin miehelle, että hyvin sointuvat kirkkaat höyhenet meidän keittiön verhoihin. :D Minä muuten pidän rairuohoa yms. ikkunalla niin kauan kuin se vaan jaksaa hyvänä pysyä, eli pääsiäisen jälkeenkin, pääsiäisestähän se juhla vasta alkaa. :)