Tämmöinenkin paimen - ja kylän tulilla on oltu :)

Meidän joulukalenteriimme kuuluu ilman muuta koira:Koiraihmisen kalenterissa - ja sydämessä - sillä on paikkansa. Ja onhan se ensimmäinen ihmisen kesyttämä eläin, joten eiköhän semmoinen seimenkin lähettyvillä saattanut liikuskella.

Viime sunnuntaina kylämme metsästysseura järjesti perinteisen Eläinten joulurauhan julistus -tilaisuuden, kuulemma jo miltei kahdennenkymmenennen kerran. Lämmintä ja sohjoista oli, mutta silti kaunista ja lumistakin:

 Ohjelma oli taas tuttu ja tunnelmallinen. Joulupukki tuli pimeää, lyhdyin valaistua tietä metsästysmajalle, jakoi lapsille (ja aikuisillekin :)) karkkia ja jutteli mukavia.
Yksi naapureistamme soitti viulua, toinen lausui eläinten joulurauhanjulistuksen. Lopuksi laulettiin viulun säestyksellä Maa on niin kaunis. Ihana ilta!
Kun pokkarikamerasta tuon kuvan tulostin, sieltä löytyi vielä kuva kesäisemmiltäkin tulilta:
Tämä kuva on rosvopaistin teosta syksyltä. Kylällä järjestettiin rosvopaistin teosta "pikakurssi" teorialuentoineen. Muistaakseni siitä noin viikon päästä oli ohjelmassa talkoot käytännön toteutuksesta: kaivettiin kuoppa ja vuorattiin se kivillä.
Paistopäivänä lämmitettiin tulella pohja. Illalla isäntä ja esikoinen kävivät murkinalla. Minun täytyy tunnustaa, etten kyennyt. Tykkäsin niin niistä karitsoiden määkimisistä tuossa naapurin pihalla... Noh, minä olen tämmöinen herkkis. Ymmärränhän toki sen, että vaikka tämän karitsan elämä oli lyhyt, se varmasti oli hyvä.

Tänä aamuna kävimme Aitoossa esikoisen joulujuhlassa, joka oli ihana ja mieltä herkistävä, kuten niillä on tapana olla.
Äsken sain mieltä kohottavan tiedon: huolenaiheeni on keventynyt, ammattiapua on sinne saatu/huolittu. Esirukoukset varmaan auttoivat.
Pitikin kertomani, miten eräs ent. kollegani kertoi joskus, että hän tietää varman tavan saada valittajat hiljaiseksi. Joskus, kun joku oikein valittaa, hän sanoo, että: "Kuule, minä rukoilen sinun puolestasi."
Tähän kuulemma yleensä vastataan: "Ei tarvitse, ei minun asiani sentään niin huonosti ole!"
Eikös tuossa asenteessa olekin jotain hyvin suomalaista? Semmoista, kun siinä Nopolan kirjassa, että: "Ei tehrä tästä ny numeroo." :)