Ja hei, nyt vihdoin joulumuistovaihdon saamiset! (Vauhdikkaasta postinmetsästyksestä voit lukea eilisen päivän postauksesta. Isäntä kyllä arveli, että jälkimmäinen uumoiluni oli totta: posteljooni oli huitomiseni huomannut ja paennut pelästyneenä paikalta...)Olisin päivittänyt jo aiemmin, mutta myöhään eilenillalla en kertakaikkiaan enää jaksanut, eikä pimeässä kuvaaminenkaan ihan niitä helpoimpia hommia ole. (Eikä tietsikkavuorokaan ole 6 hengen ja 2 tietokoneen taloudessa itsestäänselvyys...)
Aamulla piti käväistä kirkolla juttelemassa Nokian Uutisten mukavan toimittajan kanssa kirkkomme tapuliprojektitalkoista. Tärkeä juttu, mutta otti aikansa, sekin.
Jouluun kuului ihana joulusauna: Pakkasessa kävelimme kylpytakeissa ja
saappaissa jäistä mäkeä rantasaunalle. Tähdet tuikkivat, enkä muista,
että ikinä olisi ollut kylmä.
Ja tietysti jouluun kuuluivat eläimet! Mummolassa oli pari ruskeaa
maatiaislehmää, Pulmu, tyttärensä Puikki ja myöhemmin sen tytär Pipsa,
ja pari kissaa, musta Misu ja harmaaraidallinen Niksu. Niitä
muistettiin tietysti aina jouluna, olivathan ne mummun sydäntä lähellä
muutenkin. Possukin oli, kesällä, mutten koskaan uhrannut yhtään
ajatusta sille, mihin se syksyn mittaan hävisi...
Pappa haki kuusen metsästä, ja koristelimme sen lippunauhoin ja
vanhanajan lasikoristein. Liikaa koristeita ei saanut olla, jotta
kaunis kuusi pääsi esiin.
Mummulan lämmitysuuneissa, 2 pönttöuunissa ja keittiön muuratussa
puuliedessä, paloi kotoisa tuli. Pappa istui keinutuolissa, minä leikin
uusilla leluillani kuusen alla. Muistan, että jonain jouluna sain
ainakin puisen nukenkehdon, mustaihoisen barbien ja romaniasuisen
vauvanuken. Sinä jouluna en olisikaan malttanut mennä lainkaan
nukkumaan, taisin lopulta nukahtaa leikkieni keskelle...
Joulukirkon touhut kuuntelimme radiosta, samoin joka jouluaatto
"Kynttilät syttyvät haudoilla" -ohjelman.
Joulunpyhinä ei menty mihinkään. Kaikki oli rauhallista, hidasta,
turvallista ja vakaata.
Sellaisen joulutunnelman minäkin haluan perheelleni vuosi toisensa
jälkeen laittaa,
terv. Outi
Mutta NYT!
Sain siis isosti odotetun paketin Marilta; kiitos-kiitos, kiitos, ihana Mari!
Hän oli pistellyt minulle Lizzie Katen mallin kauniiksi "kellovetimeksi":
Siinä on soma teksti, sisältö kohdallaan (oih, eikös siinä ole söpö seimikin? <3), taustakangaskin viimeisen päälle ajateltu, kaikki just niinkuin pitää, sydämmellinen kiitos, tämä on ihana! (Ja kyllä tykkään Lizzie Katen mallita - kaikenkokoisina ;).) Ihanasta pistelystä löytyy paljon onnistuneempi, herkempi ja selkeämpi kuva Marin omasta blogista, käy katsomassa! (Meillä kuvausolosuhteet ovat hämyiset ympäri vuorokauden...)
Siinä on soma teksti, sisältö kohdallaan (oih, eikös siinä ole söpö seimikin? <3), taustakangaskin viimeisen päälle ajateltu, kaikki just niinkuin pitää, sydämmellinen kiitos, tämä on ihana! (Ja kyllä tykkään Lizzie Katen mallita - kaikenkokoisina ;).) Ihanasta pistelystä löytyy paljon onnistuneempi, herkempi ja selkeämpi kuva Marin omasta blogista, käy katsomassa! (Meillä kuvausolosuhteet ovat hämyiset ympäri vuorokauden...)Pistely oli kietaistu tuohon kivaan paukkukaramellikääreeseen, joka näkyy seuraavassa kuvassa:
Ylläolevasta kuvasta näet myös soman pilkkulaatikon, johon koko komeus oli pakattu. Laatikko oli vielä koristeltu vasemmalla näkyvällä sydämellä ja joulutekstiaiheisella puuvillanauhalla.
Ylläolevasta kuvasta näet myös soman pilkkulaatikon, johon koko komeus oli pakattu. Laatikko oli vielä koristeltu vasemmalla näkyvällä sydämellä ja joulutekstiaiheisella puuvillanauhalla.Paukkukarkin takaa pilkistää herkkupussi, ja tässä näet herkut, jotka Mari oli siihen pakannut:
- Suklaata (luonnollisesti vintagekääreessä :D), suloisia huopasydämiä (ihanaa, lilanvärisiä!), kiiltokuvia ja söpönen oravakitti (sillä on mansikka käpälien välissä :)).
- Suklaata (luonnollisesti vintagekääreessä :D), suloisia huopasydämiä (ihanaa, lilanvärisiä!), kiiltokuvia ja söpönen oravakitti (sillä on mansikka käpälien välissä :)).Nuo kaksi postikorttia ovat ihan täysiosuma!
Joulumuisto, jonka parilleni kerroin, oli nimittäin tällainen:
Lapsuuteni joulut vietin mummolassa maalla, mummon ja papan kanssa.
Paikalle olivat tulleet vanhempani - jotka arkisin asuivat kaupungissa, nuorin enoni (minua vain 9 v. vanhempi) ja pari nuorinta tätiäni, toinen Ruotsista asti, miesystävänsä kanssa.
Paikalle olivat tulleet vanhempani - jotka arkisin asuivat kaupungissa, nuorin enoni (minua vain 9 v. vanhempi) ja pari nuorinta tätiäni, toinen Ruotsista asti, miesystävänsä kanssa.
Mummun harrasmieliset siskot kävivät myös, toivat tullessaan aina vanhanajan herkkupussin.
Tiedäthän, sellaisen, joita silloin jouluisin kouluissakin jaettiin.
Tiedäthän, sellaisen, joita silloin jouluisin kouluissakin jaettiin.
Jouluun kuului ihana joulusauna: Pakkasessa kävelimme kylpytakeissa ja
saappaissa jäistä mäkeä rantasaunalle. Tähdet tuikkivat, enkä muista,
että ikinä olisi ollut kylmä.
Ja tietysti jouluun kuuluivat eläimet! Mummolassa oli pari ruskeaa
maatiaislehmää, Pulmu, tyttärensä Puikki ja myöhemmin sen tytär Pipsa,
ja pari kissaa, musta Misu ja harmaaraidallinen Niksu. Niitä
muistettiin tietysti aina jouluna, olivathan ne mummun sydäntä lähellä
muutenkin. Possukin oli, kesällä, mutten koskaan uhrannut yhtään
ajatusta sille, mihin se syksyn mittaan hävisi...
Pappa haki kuusen metsästä, ja koristelimme sen lippunauhoin ja
vanhanajan lasikoristein. Liikaa koristeita ei saanut olla, jotta
kaunis kuusi pääsi esiin.
Mummulan lämmitysuuneissa, 2 pönttöuunissa ja keittiön muuratussa
puuliedessä, paloi kotoisa tuli. Pappa istui keinutuolissa, minä leikin
uusilla leluillani kuusen alla. Muistan, että jonain jouluna sain
ainakin puisen nukenkehdon, mustaihoisen barbien ja romaniasuisen
vauvanuken. Sinä jouluna en olisikaan malttanut mennä lainkaan
nukkumaan, taisin lopulta nukahtaa leikkieni keskelle...
Joulukirkon touhut kuuntelimme radiosta, samoin joka jouluaatto
"Kynttilät syttyvät haudoilla" -ohjelman.
Joulunpyhinä ei menty mihinkään. Kaikki oli rauhallista, hidasta,
turvallista ja vakaata.
Sellaisen joulutunnelman minäkin haluan perheelleni vuosi toisensa
jälkeen laittaa,
terv. Outi
6 kommenttia:
Kaunis pistely, upea pakettikokonaisuus. Tuo oravamalli pisti heti silmään, niin ihana! Minäkin tykkään kovasti oravista :) Harmi kun en ollut paikan päällä näkemässä sitä kun yritit juosta postiautoa kiinni. Se olisi varmasti ollut hauskaa ja sitähän olisi voinut vaikka lyödä vetoa, että saa kiinni, ei saa...
Mutta vastaisuuden varalle, kerro toki postikuskille, että vilkuilisi aina teidän kohdalla taustapeiliiin josko joku emäntä siellä kipittäisi hänen perässään :)
Onpas ihania joulumuistopistelyitä molemmat. Ja tosi kiva kuulla myös pikku-Outin joulutunnelmista! :)
Kivoja joulunodotuspäiviä...
Niin jouluinen seinävaate Marilta, taustakangaskin oli ihan saman tyylinen :)
Kivoja lahjojakin mukana..nuo kiiltokuvat oli ah-niin romanttisia :)
Mukavaa lukea joulumuistosi :)
Kyyneleet läks valumaan...miten samanlainen on sinun lapsuuden joulusi ollutkaan...kuin olisit kirjoittanut minun muistoni tuossa...on niin kova ikävä Mummia ja taas kyyneleet valuu...Pappa elää vielä,onneksi <3
Ihan kuule liikutun nyt, niin kauniisti kirjotit ja pidit tästä vaihdosta. Oli kyllä ilo lähettää juuri tämä vaihto sinulle.
Ja niinkuin sähköpostissa kirjoitinkin, hassua miten yhtäkkiä keksii miten sen vaihdon tekee ja ripotellen löytää jotain kivaa herkkupussiin :)
Huovutetut sydämet on vanhanajan joulumarkkinoilta, pussin kun näin, tulit mieleen :)
Hih, kiitos, olitkin käynyt vähän kommentoimassa blogissani! ;)
Tuli tuosta sinun seimiasetelmastasi mieleen, että sain juuri tänään postista neulottavan seimen ohjekirjan, joka sisältää myös tarinan kunkin seimen hahmon takana, ts. Luukkaan evankeliumin toisen luvun kertomus vähän lapsenomaisemmin ja laajemmin kerrottuna. Tänä vuonna ollaan kerhossa menty pala palalta Jeesuksen syntymäkertomusta läpi, eli ensin Maria ja Joosef lähtevät matkaan, seuraavalla kerralla paimenet olivat kedolla, seuraavalla kerhokerralla tulivat paikalle enkelit jne. Siinä neuleseimi-kirjassa on ihan samalla tavalla kerrottu, eli saan siitä ensi vuodeksi (tai joksikin muuksi vuodeksi) itselleni materiaalin kerhoihin moneksi viikoksi. ;) Ja jos joskus ehdin neuloa ne hahmotkin, niin siinä sitten myös havainnollistamismatskut töihin. :) Taitaa ollakin ensimmäinen neulekirja, jonka saan laittaa verovähennyksiin. :D (pistän kirjasta joskus tämän illan aikana vielä kuvia blogiini, mutta piti vain nyt sulle kertoa kun näin täällä taas tuon virkatun seimisysteemin)
Lähetä kommentti