Jo 3. kynttilän aika!

Joulukalenterimme lammaskatraan pääluku lisääntyi eilen kaksinkertaiseksi, joten työvoimaakin täytyy lisätä. Parrakas paimen sai apupojan:Parrakkaasta paimensesta puolestaan tulee aina mieleen - olenpa siitä aiemminkin turinoinut, mutta turinoinpa taas - että lempijoulurunoni on Yrjö Jylhän:

PYHÄ YÖ

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

On poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle !
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta-
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.

Tuotapa en saata kyyneliin herkistymättä lukea/kuunnella, vaikken mikään perussuomalainen olekaan, mutta kaipa isänmaalliset aatokset ovat meille vihreillekin sallittuja?

Niinpä vain tulevat omat isoisät mieleen. Sekin, miten isänisä joutui sotaanlähtiessään jättämään raskaana olevan vaimonsa kattoa paikkaamaan, kun ei itse enää ehtinyt.

Minulla on se suuri etuoikeus, ettei kukaan läheisistä sukulaisistani menehtynyt sodassa. Mutta kyllä se niin totta on, ettei sieltä varmasti kukaan vammoitta kotiutunut. Lapsena sain usein kuulla äidinisän muisteluita nälännäkemisestä ja ruhjotuista vihollisruumiista piikkilanka-aidoissa...

Suonette anteeksi groteskit adventtimietteet. Mutta saapi näitä muistella, muutakin kuin 6.12. ... Joulunaikahan se herkistää näihin menneiden sukupolvienkin muistelemisiin.

Mutta hei, sitten kevyempiin ja ihaniin asioihin!

Sain avata taas tänään Sarin kokoaman adventtisunnuntaikalenterin luukun:

Niin somasti oli pikkusydämin koristeltu paketti, ja hauska lumiukkokortti! Sarilla oli selvästi korkeampaa ennakkotietoa lumentulosta, nythän sitä vihdoin on. Vaikkei valitettavasti tuota ihanaa pakkaslunta, joka Sarin tekemässä kortissa kimaltelee.

Ja tänäkin sunnuntaina sain suloisen pistellyn koristeen, ihana punarintanen:Erittäin tyylikäs tuo ripustussysteemikin, helmineen kaikkineen.

Ja jälleen kerran luukun sisällön runsaus löi ällikällä: syvänsinistä aidaa (väri ei valitettavasti toistu kauniisti kuvassa, valaistusolosuhteet ovat niin huonot), semmoista, johon punarintakin oli pistelty, ja 3 kaunista DMC-metallilankaväriä. (Monet ovat huokailleet DMC-metallilankojen käytön vaikeutta. Lankavahalla - Thread Heaven - ja leikkaamalla riittävän pieniä pätkiä homma hoituu kyllä. Metallilangat antavat kivaa säihkettä työhön.)

Kuvassa näet myös Sarin pistelemän koristeen kauniin viimeistelykankaan. Tämän voi hyvin ripustaa kuuseenkin, kun työ on kaunis molemmin puolin.

Kiitos, Sari, upeasta 3. adventin luukusta. Mitenkähän sitä tottuu joulun jälkeen taas lahjattomaan aikaan? :)

Omatekemän luukun taidan julkaista täällä huomenissa vasta. Nyt on kiiruhdettava antamaan seuraavalle vaihdolle viime silausta - ja annettava nuorellemiehelle tietsikkavuoro :).