maanantaina, huhtikuuta 04, 2011

Maatuskoita kerrakseen

Olen viime aikoina tehnyt runsaasti (!) maatuskakanganlöytöjä; jopa niin runsaasti, että osa on pitänyt jättää ostamatta :D. Pikkuiset venäläismuorit ovat siis mitä ilmeisimmin muodissa...
Sattuneesta syystä olen sitten katsonut tarpeelliseksi myös pistellä muutaman maatuskan, ja eiköhän niitä vielä joskus tule lisääkin. Ainakin malleja tuntuu niitäkin olevan runsaasti tarjolla.
Leilan blogisynttärihaasteeseen, aiheella "3", liityn kera pistelemieni maatuskamuorien, jotka ovat vielä hieman salaisia, ja siksi nyt näin kollaasinomaisesti koostetussa kuvassa:(Maatuskapistelyt muokkasin kirjan "Kirjo punaista, valkoista, sinistä" yksivärisistä malleista.) Vielä kun löytäisi samanmoisen valikoiman geisha- tai kokeshi doll -aiheisia kankaita, niin 'a vot'. Pistelymalleja kun niistäkin olisi runsaasti, ja miksei viimeistelyideoitakin...
Maatuskat ja kokeshi dollit muistuttavat hauskasti toisiaan, ja silmääni viehättää molempien kahdeksikonomainen muoto.

Voi ystävät rakkaat, kyllä on ihanaa, että ihmisellä on käsityöharrastus silloin, kun elämä/maailma potkii! Samaa olen huomannut monen tämän(kin) kevään mittaan huokailevan, ja olen sen kyllä itsekin kokenut.
Välillä stressaavia asioita ja mielipahan aiheita on niin paljon, että tuntuu siltä kuin kuution lumikuorma niskaan putoaisi. Silloin kun ottaa keskittymistä vaativan käsityön tai askartelun käsiinsä, niin maailman murehet justiinsa poijes kaikkoavat. Ja sitten, kun työn laskee käsistään taas, niin huolitaakka on kohtuullistunut ihan itsestään...

Eipä tuota ole omia vaikeuksiaan sopivaista julkisuuteen ruikutella, mutta marisenpa vähän kuitenkin:
Se on nimittäin näemmäs niin, aina ja aina vaan, että vammaisen lapsen vanhemman pitää olla hiljaa ja tyytyväinen siihen, mitä annetaan. Jos inahtaa ilmoille omasta mielestään ihan rakentavan ehdotuksen, saa kyllä usein muistutuksen, että vanhemmat ovat aina vaatimassa lapsilleen erityiskohtelua ja etuja muiden yli... Moista väärinymmärrystä ensin paruin aamupäivän, mutta nyt tartun kuulkaas käsityöhön, ja puran loukatun itsetuntoni sinne! Rakentavaa ja hyvähenkisen kommunikaation täyttämää viikkoa itse kullekin. Ja, ystävät, kuunnelkaa toisianne!

17 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Maatuskasi ovat aivan herttaisia! Joku vuosi sitten pistelin Cross Stitcheristä maatuskakolmikon. Itse tilasin juuri ebayn kautta posliinisia maatuskahelmiä. Ja olen niin samaa mieltä käsitöiden rentouttavasta ja parantavastakin vaikutuksesta!

Anonyymi kirjoitti...

Hauskoja maatuskoja! Käsityöt ovat hyvin terapeuttisia. Kurjaa kuulla, että sinulla on ollut viime aikoina vaikeaa. Onneksi käsityöt ovat olemassa. Minullakin ne lohduttavat aina, kun elämässä menee huonosti tai on liian paljon stressiä.

Onneksi kevät on tulossa ja lumet ovat sulamassa. Mukavaa ja valoisaa kevättä sinulle ja perheellesi! :)

Leila kirjoitti...

Aivan ihanat maatuskat!!
Kyllä käsityöt samoin kuin kortteilukin on sellaista terapiaa, että toista saa hakea.
Kun meikäläinen istuu korttien ja muun tilpehöörin keskellä, ei maailman murheet paljon paina vaikka niitä meille itse kullekin aina joskus annetaan.
Voimia päiviin ja kiitos kun tulit mukaan juhlahaasteeseen.
Onnea myöskin arvontaan.

Virpi kirjoitti...

Onpa suloisia maatuskoita. No eipä tuon möläytyksen sanoja, ole nokkaansa pidemmälle aatellut. Ehkä hänellä on ollut huono päivä. Tuskinpa se juuri hänen lapsiltaan on pois, jos erityislapsi saa edes tasavertaiset palvelut ns. normaaleihin verrattuna. Mutta näitä omaan napaan tuijottajiahan aina riittää, ei me välitetä niistä vaan annetaan heidän jatkaa sen napansa tutkimista ihan rauhassa, eikös? =D

Lumiruusu kirjoitti...

Maatuskat on somia ja tykkään tuosta pinkistä-värista ,niin naisellisia kun heillä on pehmeän pyöreät muodotkin :)

Ihmiset osaa sitten olla ilkeitä,
en ymmärrä mitä nautintoa jotkut saavat kun toista oikein puheillaan satuttavat ja käyttävät rumaa kieltä.
Kyllä siitä voi niin paha mieli tulla että itku pääsee..

Onneksi tosiaan on kivat käsityöt ja kiltit blogi-kaverit olemassa!

Lauantaina oltiin Ullan luona
r.p-tapaamisessa ja siellä oli niin rakkaudellinen ja hyväksyvä ilmapiiri että taas jaksaa eteenpäin..

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Täsmennyksenä, se on sos.-työntekijä, tuo, jolta sain kuulla kummia...
Mutta ei se mitään; kokosin itseni jo, ei meillä kauan surra :D.

Virpi kirjoitti...

Samaa mieltä käsitöiden rentouttavasta maailmasta, menee samaan sarjaan ratsastamisen kanssa. Toisaalta esim lenkkeillessä tai meloessa pystyn ajattelemaan vaikka mitä muuta.... Siis käsityöt kunniaan kun pitää saada pää tyhjäksi ikävistä jutuista. Maatuskat on kivoja, toivottavasti mielesi on jo parempi!

Anni kirjoitti...

Ihanat maatuskat, ovat kovasti minun mieleen :)

Voimahalit myös täältä suunnalta <3, olen itsekin saanut osakseni noita inhottavia kommentteja ties keneltä terapeuteilta, päättäjiltä yms. Molemmat siskoni ovat vaikeasti vammautuneita, joten tiedän mistä puhut. Onneksi kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ajattele noin ja silloin, kun näitä "toisinajattelijoita" kohtaa täytyy vaan ikävät asiat antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Toivottavasti nyt on jo mieli parempi, itsekin olen huomannut, että käsillä tekeminen auttaa moneen huoleen :)

Sini Helmi kirjoitti...

Voi, ymmärrän tunteesi noiden erityislasten tilanteista, itse juuri edellisviikolla sydämistyin sos.tt:n kommenteista! Kyllä siltä suunnalta tulee välillä niin uskomatonta tekstiä, että sitä on vaikea ymmärtää... Välillä joutuu tappelemaan ihan perusasioista, jokta pitäisi kuulua lapselle automaattisesti...

Mutta tosiaan onneksi on käsityöt, jotka helpottavat arjen aherruksessa :)

Ritu kirjoitti...

Jaa-a, maatuskoita :) IHANIA !!! Tästä ei voi tulla muuta kuin jotain oikein oikein kaunista.... Mutta voi ystävä rakas, jos voisin, helpottaisin murheitasi edes pikkuisen. Ainoastaan ylöspäin voin huokaista. Aina nousee kiukku pintaan, kun kuulee tuollaisista epäoikeudenmukaisuuksista. On kuitenkin suuri lahja, että osaat jotenkin irtautua surullisista ajatuksista. Kyllä kaikki käsillä tekeminen on niin terapeuttista. Kaikesta huolimatta toivon sinulle iloa ja valoa ! Ihan täällä syyhyttää... :)

Katri kirjoitti...

Maatuskat on ihania, niin siis nämäkin :-)

Voi kuinka ikävästi sinulle sanottiin, ja huh, vielä ikävämmältä tuntui lukea *kuka* niin oli sanonut... Mutta tosiaan, onneksi meillä on käsityöt tuomassa lohtua ja viemässä ajatuksia mukavampaan suuntaan.

Kiki,purkaja kirjoitti...

Käsityöt ovat terapiaa, niiden voimalla olen jaksanut monta asiaa.
Vammaisten asioissa riittää hoidettavaa. En muista kuka, mutta vammaistoimija kuitenkin on sanonut että Jotkut henkilöt tarvitsevat enemmän kuin toiset, saadakseen yhtä paljon kuin kuin muut.

Jaana kirjoitti...

Minä en varmaan olis selvinny hengissä ilman käsitöitä, kaikkien minua kohdanneiden huolien kanssa. Ja kyllä näille napaansa tuijottaville pitäs antaa ainakin kolmen muun napa tutkittavaksi, eiköhän suu pysys soukemmalla. Että en sulata näitä arrgh...

Selma kirjoitti...

Kauniita ovat pistelyt ja maatuskat ovat aina herttaisia.
Onneksi olet vahvaluonteinen persoona ja pääset yli mielipahasta, vaikka joskus se on hyvin vaikeaa ja onneksi nämä kivat harrastukset vievät mukanaan pois ainakin hetkeksi kaikesta sellaisesta.

♥ Sari ♥ kirjoitti...

Minäkin olen lämmennyt maatuskoille viime vuoden aikana. Ovat kyllä kauniita. :)

No, olipa aika tökeröä käytöstä, ja vielä ko. alan työntekijältä. Höh. :/

Anonyymi kirjoitti...

Maatuskat on ihania! Kolme kangasta odottaa työstämistä, ristipisteillyt olen muutamia..;) Harmittaa ikävät kokemuksesi: itse äitinä ja nykyisin töissä yritän olla avoin kaikille ehdotuksille, jotka parantavat lapsen olemista/oppimista..aivoriihi on menetelmä, jossa villitkin ajatukset saadaan kertoa ilman välitöntä torjumista..
Tsempaten, Pii.s

Pitsihame kirjoitti...

Ihania maatuskoita kauniine väreineen.
Olet mestari kortteilussa ja hyvin monenlaisissa käsitöissä ja taiteissakin!!!

Tosi inhottavasti on sua kohtaan hyökkäilty ja ihan syyttä. Jos kukaan ei epäkohtiin tartu, ei tapahdu mitään edistystä missään asiassa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat aina eri mieltä, olipa asia mikä hyvänsä. Usein syynä voisin kuvitella kateutta ja oman huonon itsetunnon pönkittämistä! Mitään erilaista ei haluta hyväksyä.
Hyvä kun kirjoiti ja ajattele, kuinka moni on kanssasi samaa mieltä.

Huihai... tehdään vaan omia askareitamme ja jaksetaan hyvin.