Lahjaksi

Sari viettelee synttäreitään, oikein paljon onnea myös tätä kautta!

Sain ilon valmistella hänelle lahjan synttärivaihdon tiimoilta. Tässä kuvassa lahjaksi ompelemani essu, jonka koristelin pistelyin:
(Ukkoa en pistänyt pakettiin, joutuipahan pakkasella mannekeeraushommiin vaan.) Tässä lähikuva pistellystä taskusta:Ja helmapistelystä, johon olin erityisen tyytyväinen:Pistelyt ovat poimintoja Lilipointsin Le Café -mallista. (Koskahan ehtisi pistellä koko mallin, *huokaus*.) Essun kokoonompeleminen oli kyllä vaikeampi työ kuin pistely, kun tuppaa tuo kone karkaamaan aina käsistä, mutta kun Sari on itse pistellyt noita kahvilaelämään liittyviä malleja, halusin sovittaa vaihdon jotenkin siihenkin teemaan.

Muuten kokosin Sarin paketin ajatellen hänen lempiväriään punaista ja lempikukkaansa ruusua:

(Sopii klikata kuvaa suuremmaksi, jos kiinnostaapi.) Lehti lyöttäytyi mukaan pakettiin, koska siinä oli ruusumalli :).

Vaan sainpa minäkin tänään mukavaa postia! Niinan ideoimassa ilmaismallivaihdossa sain suloista postia Johannalta:

Hyvin valittu, kaunis malli, herkulliset värit, upea ruutukangas - ja ihastuttava kortti, kiitos, tämä lämmitti mieltä! Varmasti tämän toteutan, kunhan aikaa löytyy.

Kiitokset Johannalle ja kiitokset vaihdon emo-Niinalle!

Ja jotain shoppailuitakin taas:

JCS:ssa on taas vaikka miten monta houkuttelevaa mallia, mm. tuo kannen tyyny (ja toinenkin, lehden sisäpuolella). Borduurbladissa houkutteli lähinnä kannen ilves, sekä keijuaakkoset. Näin noin vuosi sitten kuvan samaisesta ilvesmallista jonkun toisen lehden mainospalstalla. Kiva, että sain sen nyt pistelyohjeenakin! (Kaavailin joskus tekeväni sen tämän pariksi.)

Sitten - kuriositeettina - muutama varoituksen sana umpihankihiihtäjille:

Sunnuntaina sujuttelin pellonympäryslenkkiä, ja kun tulin kotipihaan huomasin, että yhtä omenapuuta ympäröivästä jänisverkosta oli vain pieni kaistale näkyvissä. Niinpä omenapuulle johtikin rivi pupunjälkiä, ja alimmaiset oksat oli rouskittu tiehensä.

Minä sitten puuta pelastamaan. Ajattelin tallata puunympäryshangen alas, ettei pupu enää yltäisi oksille. Riisuin sukset ja menin sotkemaan hankea matalaksi.

Ja kas, jaksoin kuin jaksoinkin sotkea puun ympäri, mutta kun aloin kahlata auratulle piha-alueelle, siitäpä ei enää tullutkaan mitään. Lumi kun ylsi lanteille asti. Sukset vieressäni metrin korkuisen hangen päällä, sauvat kourassani ajattelin, että taidan kuolla tähän, noin kymmenen metrin päähän kotiovesta. Paniikki iski!

Ryömin kontalleni suksien päälle, mutten päässyt seisomaan laittaakseni siteet kiinni.

10-vuotias pikkuneitimme hiihti pihaan, ja hänelle huusin, että tules vetämään äiti lumihangesta.

Ojensin sauvojen päät tytölle, ja tyttö kiskoi minut tukevalle kamaralle (olin edelleen kontallani suksien päällä).

Saas nähdä, uskallanko enää tänä talvena hiihtämään, niin paljon pelästyin :D. (Ja nolostuinkin. Vaikka olihan minulla toki puhelin. Olisinhan voinut soittaa vaikka yleiseen hälytysnumeroon ja pyytää palokuntaa tai pelastushelikopteria paikalle, tosiaan, n. 10 m:n päässä kotiovelta :D.) No joo, tyhmästä päästähän tunnetusti kärsii koko kroppa...