tiistaina, marraskuuta 09, 2010

Pikkuisen pitsiä

Kiitokset kannustavista kommenteista taasen, ystävät hyvät!
Minulla on kaikenmoisia kausia, ja nyt iski virkkauskausi. Ihan yks'kaks' yllättäen, vaikka virkkuukoukku onkin yleensä jotenkin luontevampi kesä- kuin talvikumppani.
Ei sitten muuta kuin varastosta valkoista kalalankaa esiin ja koukuttelemaan:
Ylempien liinojen mallit ovat viimeisimmästä Moda lehdestä (nro 6/2010), alin (hieman muokattuna) viimeisimmästä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä (nro 6/2010). Nyt, kun vauhtiin pääsin, niin näitähän voisi tehdä lisää, tarttis vain hommata lankaa. :D

Nyt se toivomani talvi tuli, ja pääsin käyttämään keväällä neulomiani villahousuja:Hyvin lämmittävät, vaikka vaativat kyllä totuttelua (olo tuntuu ne päällä tavallistakin pönäkämmältä :D.)

Siitäkin sen talventulon huomaa, että hiirulaiset ovat jo viikkokaudet kärttäneet sisällepääsyä. Ensin rapistelivat sivuvinteillä ja valvottivat yläkerrassa asuvia lapsosiamme (joten isäntä asensi uusia räpsiä ja "kylvi" uudet myrkyt).
Viikko sitten keskiviikkona pikkuneiti istui aamulla sohvalla, lukemassa ennen kouluunmenoa. Yhtäkkiä hän nosti katseensa ja sanoi: "Hiiri!" Minä siihen, että höpsistä, kun ei koirakaan huomannut mitään... (Koira makasi ihan vieressä, oli kohottanut kanssa katseensa, mutta näytti lähinnä pöllämystyneeltä.)
Tyttö intti, että joku harmaa karvapallo juoksi sohvan alta astiakaapin alle. Minä ajattelin, että kai se oli pölypallo, mutta törkin kuitenkin varmuuden vuoksi harjanvarrella astiakaapin alustaa. Ja jesh, hiiri sieltä kipitti, ja vilahti kodinhoitohuoneeseen. Minä paiskaamaan salamannopeasti kodinhoitohuoneen oven kiinni, ja kiidättämään koiraa ulkokautta sinne, josko se hiiren löytäisi.
Ei löytänyt.
Kohta hiiri livahti pesukoneen taakse, ja milläpä koira sinne olisi päässyt...
Minä heittelin kodinhoitohuoneen lattian tyhjäksi irtotavarasta. Ja kappas, kun siirsin kierrätyslehtipinoa, niin siellähän se hiiri kyykisteli, seinää vasten. Istui takajalkojensa päällä, etutassut sievästi ylhäällä.
En tiedä, kumpi pelästyi pahemmin, hiiri vai minä, mutta veikkaisin jälkimmäistä :D. Ainakin hiiri virkosi säikähdyksestä nopeammin, ja vilisti taas piiloon.
Isäntä neuvoi (puhelimitse) aukaisemaan ulko-oven, jos hiiri lähtisi pihalle vaikka. Päästin koiran ulos juoksunaruunsa ja pidin ulko-ovea auki. Koira sai terassin edestä kaksi (2!) hiirtä kiinni, mutta enhän minä nyt sitten tiennyt, oliko jompikumpi niistä sisällä ollut yksilö vai ei.
Ulko-ovenkin suljin äkkiä, sillä voivathan ne hiiret juosta toiseenkin suuntaan, eli ulkoa sisälle...

Loppupäivän pidin kodinhoitohuoneen ovea suljettuna, ja tilkitsin ovenalusraonkin räsymattokääröllä, ettei sieltä varmasti pääsisi keittiön puolelle.
Illalla isäntä siivosi perusteellisesti kodinhoitohuoneen, eikä sieltä hiirtä löytynyt, joten kai se sitten oli jo aamulla ulos juossut. Ehkä...

Järkeilin, että oli hiirulainen varmaan tullut aamulla sisälle sillä ovenaukaisulla, kun isäntä ja lukiopoika olivat lähteneet pimeässä maailmalle. Läpikulkumatkallahan hiiru vissiin oli, mitäpä se muuten olisi olohuoneen sohvan alle eksynyt (keittiö olisi varmaan ollut järkevämpi majapaikka), ja vielä ihmisten - ja koiran - katseen alle harhautunut.

Katselimme sitten lauantaina lasten kanssa Rottatuillea telkkarista, ja tunsin itseni hoopoksi, kun olin hiirtä pelännyt. Animaatiossahan ne rotat ovat niin symppiksiä. (Vaikka eivät nuo villirotat sympaattisia oikeesti ole, vaarallisia kylläkin.)

Että semmoinen seikkailu - näin se on luonto lähellä, että pirttiin tulee ihan väkisin :).

EDIT: Ja juu-u, meilläkin on semmoisia karkottimia (4 kpl!) - ja ovat nyt jopa pistorasioissa :D.
Olivat nimittäin kaapissa pitkän aikaa, kun lapsia häiritsi niistä lähtevä napsuva (toisissa inisevä) ääni (joita tämmöinen keski-ikäinen korva ei edes kuule.)

12 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Meidän nuoret asuu metsän reunalla ja sinne kans pyrki hiiriä ja rottiakin. Ostivat se sellaisen koarkottimen, mikä vaihtaa taajuutta. Se on toiminut tosi hyvi, ei oo enää tullu hiiriä sisään. ne tekee tosii suurata tuhoa. Seilläkin jouduttiin aukasemaan lattia ja laittaa uude vällyt. Ihan hiirten takia.

Katri kirjoitti...

Tosi kauniita virkkuita!

Hiiret voivat ehkä olla symppiksiä jossain muualla, mutta kotona ne varsinkaan kutsumattomina eivät sitä ole!

Taisi tuolle hiirelle käydä yhtä kehnosti kuin sille yksilölle, joka aikanaan eksyi enoni eväsrasiaan tämän työpaikalla. Kun eväsrasia kotona avattiin tiskaamista varten, hiiri pinkaisi pakoon vaan ei päässyt keittiön ovea pidemmälle kun kissa sen jo nappasi...

Anneli kirjoitti...

Todellisia aarteita nuo sinun liinasi. Etenikin viimeinen oikein korumainen.
Yhdellä sanalla UPEITA !!!
Mahtavat villahousut .

Irma kirjoitti...

Kauniita pitsiliinoja!

Juu, meilläkin huomaa että hiiret pyrkii sisälle. Meillä on kylmä ullakko jonne ne jostain pääsee, vaikka on tiheät verkot laitettu ulkoverhoilun ja sokkelin väliin. Illalla alkaa ullakolta kuulua pienten jalkojen vipinää, täytyy hakeakin sinne sitä myrkkyä.

MariL kirjoitti...

Ihania liinoja! :)

Meille ei eksy edes kesällä kärpäset, kun asutaan niin korkealla... ;)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa makeet villahousut ja aivan upeita nuo liinasi.

Eva-Liisa kirjoitti...

Käsityöt vaihtuu tiheään tahtiin:) ihanat pitsiliinat!!

Meilläkin on toi hiiriongelma ollut, viime syksynä napattiin sisältä puolen kymmentä hiirtä litskuun!! Tänä syksynä yksi hiiri vilisti keittiössä ja hellan taakse, laitettiin taas hiirenlitsku pyytämään, mutta eipä ole hiirtä näkynyt. Yhden tapoin kengällä:)

Virpi kirjoitti...

Liinat on aivan ihania, kertakaikkisen kauniita! Mun suosikki on se ensimmäinen, josta tulee viljan tähkät mieleen. Uutisissa kyl sanottiin, et se pahin myyrävuosi tulis tänne etelämpään vasta ens vuonna ku lapin suunnalla se on jo nyt... Toivottavasti koira oppii hyväksi pyytäjäksi, että edes vähän saa kantaa hillittyä kasvamasta!

Ritu kirjoitti...

Aiemmin yritin kommentoida, mutta en onnistunut ja laitoin jo s-postia. Nimittäin KIITOS tuosta ihanasta alimmasta pitsiliinasta, yllätit minut täysin ! Saat vaan arvata, kuinka paljon siitä tykkään. Kiitos, Outi !!!!

Anne S. kirjoitti...

Meilläkin on hiiri!!! Ja sain kuvankin napattua ;) Mutta nuo villahousut ovat niiin mainiot, ihan huiput!

Emma kirjoitti...

:D Voihan hiiri.
Todella kauniita pitsiliinoja.

intsu kirjoitti...

Sinäpä olet virkkaillut monta ihastuttavaa liinaa. Onneksi tänävuonna ei meille ole hiiriä ängennyt sisälle. Joskus on ja monenlaista taistelua niitten häätämiseksi käyty:)