sunnuntaina, lokakuuta 31, 2010

Talviajassa

Vauvat taitavat saada kenen tahansa sydämen sulamaan? Eilen serkku poikkesi vauvansa kanssa. Annoin matkaan nämä tumput ja sukat:
Näillä sukilla pääsin vielä osallistumaan tänään loppuvaan Sukkasatoonkin. (Yksi aikuiskoon sukkapari on vielä valmistumassa, vähän viime tipassa. Onneksi tässä vuorokaudessa on 25h ;D.)
Nämä neuleet ovat siitä ihanasta Nalle-langasta, jota ostin joskus parikymmentä vuotta sitten poistomyynnistä kilokaupalla. Ensin inhosin koko lankaa, mutta nyt, kun varasto on melkein loppu, huomaan tykkääväni väristä :).

Eipä ole pitkään aikaan tullut kerrottua luetuista kirjoista.
Viime aikoina yöpöydältäni on löytynyt tämä kahden partasuun teos:
Tykkäsin Pihkalan ja Valtaojan aikaisemmasta keskustelukirjasta Nurkkaan ajettu jumala. Tämä Tiedän uskovani, uskon tietäväni on myös hyvin mielenkiintoinen. Pidän sivistyneestä keskusteluyhteydestä, jonka kristitty ja agnostikko ovat löytäneet. Se on todella virkistävää näiden juupas-eipäs-väittelyiden vastapainoksi, joita joutuu nykyään kuuntelemaan ja lukemaan.
Ilahduttaa, että eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat kertoa omista näkemyksistään ja yrittää selvittää toisen ajattelutapaa ilman käännyttämisyrityksiä. Voi, kunpa tällaisia keskusteluyhteyksiä syntyisi enemmän!

6 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa aurinkoiset neuleet. Silmiini osui myös tuo kirjan alla oleva liina. Oletko itse tehnyt?

MariJ kirjoitti...

Ihanan keltaiset vauvanasusteet! :)

Tuo on kyllä totta, että mielipiteitä pitää pystyä vaihtamaan ja omansa ääneen lausumaan ilman, että siitä tulee heti joku "oikeassa-väärässä" -asetelma, tai mitään muutakaan ylireagointia, mitä tässä viime aikoina on uutisoitu. Esim. meidän perheessä molemmilla aikuisilla on ihan erilainen uskonvakaumus, mutta aikanaan olemme sopineet, että kunhan kunnioitamme toisen vakaumusta, niin kyllä ne eriävät näkemykset saman katon alle mahtuvat. Ja ihan hyvin voidaan keskustella uskonasioista siinä missä päivän säästäkin. :)

Eikä uskonto ole ainoa, missä ihmistä voidaan yrittää käännyttää, se voi olla ihan mitä tahansa elämän osa-aluetta ruokavaliosta lastenhoitoon. Minusta tuntuu, että ne ihmiset ovat niitä "käännyttäjiä", jotka ovat itse epävarmoja näkemyksensä kanssa, tarvitsevat tavallaan toisten tukea ja myötäilevää mielipidettä avukseen. Kun taas jos itse on sinut oman näkemyksensä kanssa, voi aivan hyvin kuunnella myös toisen mielipidettä ilman, että siitä millään tavalla tarvitsee hermostua tai alkaa todistella omaa ajatusmaailmaansa paremmaksi. Tuskin mitään ainoaa oikeaa elämänkatsomusta on edes olemassa! :)

Pitäisipä ehkä itsekin joskus lukea nuo mainitsemasi kirjat... :)

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Juu, itse on tehty, liina. (Tai liinat: valkoisen olen virkannut, ja sen päällä pilkottaa myös pellavainen nyplätty. - Ja nypläämäni kirjanmerkki, tietty :).)

san kirjoitti...

Oh, enpä tiennytkään tuosta kirjasta! Nurkkaan ajettu jumala oli tosi hyvä ja nyt pitää pikapuoliin hankkia tuo luettavaksi.

Olen samaa mieltä Marin kanssa tuosta käännyttämisen yleisyydestä, itse kohtaan vähättelyä ja käännytystä usein, kun tulee perhetavoitteista puhe. Vielä kun itse muistaisi aina elää niin kuin saarnaa eikä kommentoisi muiden ratkaisuja ja näkemyksiä... joskus siihenkin huomaamattaan syyllistyy.

Anneli kirjoitti...

Suloisia nuo pikku lapaset ja sukat.
Upea virkattu liina kirjan alla :)

nätti rätti kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä. Viime aikoina olenkin lukenut pääasiassa kohtuullistamiseen /downshiftaamiseen liittyvää kirjallisuutta. Nyt on menossa Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä ja olen suorastaan ahminut sen.