Minkä värinen on paloauto?

- Ja miksi sitä kyselen? Se selvinnee postauksen loppupuolella...

Maanantaina olimme isännän kanssa paikallisella Urkin Piilopirtillä (Pinsiön Majat) patsaanpaljastustilaisuudessa. Paljastettiin Jari Antilan taiteilema Pinsiön Paronin patsas.

Samassa tilaisuudessa saimme kuulla uutteran selvitystyön tuloksia siitä, kuka mahdollisesti oli Pinsiön Paroni, noin niinkuin oikeasti. Elokuvassahan pääroolissa oli Eero Roine.

Lopputulema taisi olla, että joku paronikin oli Pinsiössä joskus asunut, mutta hän ei ilmeisesti tarinan nimihenkilö ollut, kuten eivät pari muutakaan ääneen lausuttua ehdokasta. Ilmeisesti kyseessä oli siis ihan fiktiivinen henkilö.

Pinsiön Paroni -elokuvassa näytelleet Liisa Roine ja Seppo Mäki kertoivat hiukan elokuvan kuvauksista (mm., että menivät kihloihin sen aikana.) Esko Roinekin oli patsaanpaljastustilaisuudessa paikalla, äänettömänä yhtiömiehenä.

Ai niin, ja tietysti paikalla oli Hämeenkyrön kunnanjohtaja Kari Häkämies, lausumassa avajaissanat, eli virallistakin oli, hiukan.

Lopuksi Pinsiön Mieskuoro lauloi, ja juotiin kakkukaffeet.

Ja oli kylmä! Paljastustilaisuushan oli nimittäin ulkona, oli ilta (tilaisuus alkoi klo 18) ja vesistökin ihan vieressä.

Sisään kaffille kun mentiin, tunsin, miten oikein alkoi veri kohisten kiertää korvissa ja poskissa. (Siitä paloauton väristä kohta.)

Tiistaiaamuna väänsin polkupyörällä koululle, minulla kun ei ole autoa käytössä, ja palaveriin oli päästävä. Oli hirmuisten kylmä viima, mutta polkiessa nousi kyllä hiki pintaan.

Ja sitten siitä paloauton väristä:

Maanantain kahvitilaisuudessa sanoin pöytäkumppaneilleni, että ulkona oli niin kylmä, että taisin olla ihan sininen. Naapurin isäntä tokaisi siihen, että: "Mutta nyt olet punainen!"

Tiistaina, kun olin polkenut koululle ja pyrähdin sisään, yksi ope sanoi, että: "Oletpas sinä punainen!"

Aikoinaan muuan (miespuolinen) työtoverini muisti minua aina säännöllisin väliajoin "ilahduttaa" sanomalla, että: "Outi se taas on niin terveen punakka."

Muistanpa myös joskus menneeni poskiontelontulehduksen takia lääkärille, joka heti ovella sanoi: "Tuletko tuon punotuksen takia?"

Voi pojat! Eivätkös immeiset jo sitä ymmärrä, että minä kertakaikkiaan olen punainen?! Se on minun normaali värini, ja se siitä, eikä muuksi muutu, vaikka kaikki torvet sitä toitottaisivat :D. Toisaalta, eikös se ole hyväkin, ettei sydänvikainen ole sininen? Tai keltainen, kuten isäni oli viimeisinä elinkuukausinaan...

Joo-o, isäntä sanoi, että minä olen kuulemma niin helposti lähestyttävä tyyppi, että minulle voi sanoa kaikenlaista, hmmm.

No, se siitä. Tulipa purettua tuokin.

Asiasta kymmenenteen:

Meille tulee näin syksyllä sisälle monenmoista ötiäistä. Kärpäsiä on valtavasti (poika sanoi yksikin ilta tappaneensa 14 ennen nukkumaanmenoa) - naapureissa kun on eläimiä, hevosia ja lampaitakin.

Hämähäkkejä löytyy päivittäin vilistelemästä milloin mistäkin ("mitäs rakensitte kivitalon", sanoi appiukko).

Ja näitäkin joutuu välistä ulos auttelemaan:

Vaikka säälihän sekin on, kun "herposille" taitaa käydä kalpaten kylmässä ulkoilmassa.

Olemme koiran kanssa tehneet tällä viikolla poikkeuksellisen pitkiä lenkkejä, kun säät ovat olleet niin loistavat, ja joskus taas tulevat ne sateetkin, eikä silloin niin tee mieli patikoida.

Pistellytkin silti olen, vaihtoja ja jotain muuta, hajanaista. Halloween SAL:n 2. osan sain kuitenkin vasta tänään, joten nyt taidan mennä sitä jatkamaan!