Lähetin Marelon järjestämässä kouluaiheisessa vaihdossa blogittomalle Ansulle tämmöistä hassua kamaa:
Pistelymalli onpi Claire Cromptonin suunnittelema. Oheen laitoin omatekemän kortin ja pari tehostetussia.
Pistelymalli onpi Claire Cromptonin suunnittelema. Oheen laitoin omatekemän kortin ja pari tehostetussia.Pistelyn pohjakangas on oikeesti farkunväristä ja viimeistelykangas laventelinsinistä - kovasti aurinkoinen kuvausaamu söi näemmäs yläkuvasta värin. Pistely lähempää vielä:
Mummolan rosmojen ja hiirulaisten jälkeisiä tuhoja kaivellessani käsiin osui vanha valokuvanegatiivi, joka pyöri ihan paljaana likaisella pirtinpöydällä. Uskalsin toivoa, että siinä olisi isänäidin kuva, kun hänestä ei juuri kunnon kuvia ole.
Mummolan rosmojen ja hiirulaisten jälkeisiä tuhoja kaivellessani käsiin osui vanha valokuvanegatiivi, joka pyöri ihan paljaana likaisella pirtinpöydällä. Uskalsin toivoa, että siinä olisi isänäidin kuva, kun hänestä ei juuri kunnon kuvia ole.Valokuvaamo pisti likaisen ja naarmuisen negan kanssa parastaan ja loihti mummon kuvan paperivedokseksi:
Minä olen kuulemma kovasti tämän Martta-mummuni näköinen. Pienenä kutsuivat minua "pikku-Martaksi". Itse en yhdennäköisyyttä niin huomaa - muuta kuin elopainon suhteen :D.
Minä olen kuulemma kovasti tämän Martta-mummuni näköinen. Pienenä kutsuivat minua "pikku-Martaksi". Itse en yhdennäköisyyttä niin huomaa - muuta kuin elopainon suhteen :D.Mutta iloitsen kovasti tästä kuvasta, joka sumuisenakin on minulle arvokas.
Mummu kuoli jo n. 25 v. sitten, ja esim. mieheni ei häntä koskaan noin nuorekkaana nähnytkään, vaan hauraana ja jo sokeutuneena vanhuksena.
Toinen roskakasasta löytynyt kuva-aarre on mummulan ilmakuva. Eivät olleet varkaat sentään sitä ottaneet; olisi ollut vähän turhan helppo jäljittää :D.
10 kommenttia:
Hauska kouluaiheinen pistely! :)
Hih, on siinä mun kurvikkaassa patsaspistelyssä ollut pää jo kohta seitsemän vuotta, sekin on tullut tehtyä jo ihan alkuvaiheessa. Itse asiassa koko työ on jo reilusti yli puolessa välissä, mutten ole tehnyt sitä kuin viimeksi joulukuussa -08. Käypä kurkkaamassa: http://marinoma.vuodatus.net/blog/1721489/pehmea-paketti/
Eli ei tuossa paljon kasvoja ole motivoimassa. ;) Tuo on kyllä muuten maailman ihanin ristipistotyö, ja ehdottomasti haluan saada sen valmiiksi, vaikka se onkin ollut näin pitkään tekeillä ja välillä tauollakin. Ehkä työn valmistumista hidastaa se tieto, ettei minulla ole varaa laitattaa siihen sellaisia kehyksiä, jotka se ansaitsisi... ja kun se jossain vaiheessa valmistuu, niin kyllä siihen ne kehykset kuitenkin pitää saada.
Onpa kiva, kun sait mummostasi kuvan! :) Minustakin oli hassua, kun muutama vuosi sitten näin ensimmäistä kertaa kuvan äidinisästä, joka on kuollut äitini ollessa 12-vuotias. En ollut koskaan nähnyt hänestä kuvaa, ja olin kuvitellut hänet ihan toisen näköiseksi, vaikka äiti on aina sanonut olevansa isänsä näköinen. Sitten veljeni skannasi jonkun pienen kuvan, jossa Heikki-pappa on tosi pienenä hahmona, mutta veli sai suurennettua papan kuvaa ja rajattua niin, että meillä on nyt hänestä ihan kunnon kokoinen rintakuva ja laatukin ihan hyvä, kun veli sai jotenkin sitä kuvaa paranneltua. Veljeni on itse asiassa aika paljonkin skannaillut noita vanhoja kuvia ja korjaillut niistä ruttuja ja repeämiä, onhan niistä hyvä olla varmuuskopio digimuodossa.
Voi miten ihanaa, ett kuva isoäidistäsi säilyi! Noin "ovelasti" vielä negatiivin muodossa :).
Oletpa löytänyt aarteen ! Samoin tuo tunnilla nukkuva tyyppi on kuin suoraan elävästä elämästä, maanantaiaamuna klo 8.00. Pistelepäs mulle noita 24 kpl, niin voin ensi talvena jakaa, kun kuorsausta alkaa kuulua :)
Kiva kun löysit mummostasi vanhan kuvan, tuollaiset ovat oikeita aarteita.
minäkin olen tuon samaisen kuvan tehnyt yhteen kassiin. Muuten aika vinkee :)
Tulin jatkamaan chattailua, kun ne Coca-Cola -paidat alkoivat niin naurattaa siinä kommentissasi. :) Oltiinkohan siinä suvussa kovia virvoitusjuomien kuluttajia...? ;) Jotkut "mummut" vaan on sellaisia, että kaikkia lapsia ja lapsenlapsia pitää kohdella tasapuolisesti, mikä tarkoittaa sitten sitä, että kaikille annetaan täsmälleen samanlaiset lahjat tms. Esimerkiksi mun äiti on just sellainen, eli jos on päättänyt antaa tänä vuonna kaikille lapsenlapsilleen synttärilahjaksi 10 euroa ja Fazerin sinisen levyn, niin se annetaan sitten kaikille, vaikka joku olisi suklaa- tai maitoallergikko, eikä voi syödä sitä suklaata. ;) Tai vaikkapa joskus 80-luvun alussa äiti teki isälle ja kaikille meille viidelle lapselleen samanlaiset kirjoneulepuserot, värit vaan vähän vaihtelivat, että erotti mikä on kenenkin pusero. Sisaruksista minä ainoastaan olin lapsen mitoissa, olisinko ollut alle kouluikäinen vielä, mutta muut olivat jo aikamiehiä ja -naisia, eli kova tikuttaminen siinä oli, eikä äiti sitten enää jaksanut sitä seitsemättä puseroa itselleen tehdä, vaikka aikeissa kait oli. Sitten tuossa joskus 20 v sitten, kun äidillä oli vasta kolme lastenlasta (nythän hänelle on jo 12. tulossa), hän teki näille kolmelle samanlaiset villapuvut, joiden puserossa oli nallen kuva, värit vaan oli siinäkin erit, eli pojalle sininen ja tytöille toiselle vaalean- ja toiselle kirkkaanpunainen. Ne nallet olivat lapsen puserossa sen kokoisia, että täyttivät koko paidan, korvat oli ihan kiinni kaula-aukon resorissa. Minä sitten äidiltä kysyin, että meinaako hän nytkin vaatettaa nalleasuilla koko suvun, ja äitiä alkoi ihan hirveästi naurattaa, kun hän kuvitteli meitä aikaihmisiä villapuvuissa ja aikuisten puseroissa sellainen samanlainen pikkuinen nalle, joka roikkuu korvistaan kaula-aukon reunasta. ;) Ei me saatu koskaan niitä nallepukujamme, höh! :D Minä en itse ole yhtään sen tyyppinen, että jaksaisin tehdä kahta samanlaista neuletta, ainakaan kovin isoja. Enkä kyllä ostakaan lapsilleni samanlaisia vaatteita, menen vain sekaisin, jos pyykissä olisi kahdet samanlaiset vaatteet, tai siis minä kyllä osaan päätellä koon perusteella, kumman pojan kaappiin vaatteet menevät, mutta isäntä pistää niitä ihan miten sattuu, vaikka pojilla on ikäeroa melkein 4 vuotta ja vaatekokoeroa n. 20-30 cm... ;) Mutta tyylinsä kullakin! :)
Minä muuten olen joskus haaveillut niistä mainitsemistasi siluettikuvista, tykkään siluettikuvista yleensäkin, mutta ehkä nykyään en just niitä romanttisia siluettipistelyitä tekisi, omakin maku on muuttunut sen verran. :)
Koulupistelyn teksti on hauska :)
Voi miten ihana mummon kuva. Todellinen aarre Sinulla nyt on.
Olet tehnyt tosi kivan ristipistotyön. Saaja on varmasti onnessaan.
Hei,
oli kiva tarina mummon kuvasta. Ja hienoja pistelyitä sinulla. Haaste blogissani vielä voimassa, laitoin ohjeen sinulle siihen kommenttisi perään. Aurinkoista päivää! Maria
Mummon mustavalko-kuva ylen ihana ja onhan teissä näköä!! -heti pongasin samaksi alaleuan ja suun.. ;D
Lähetä kommentti