lauantaina, heinäkuuta 17, 2010

Voisihan sitä...

... ihminen keräillä vaikka sormustimia, niin keräilykohde ei vaatisi kovin suuria säilytystiloja...
Vaan kun ei ole suvulta jäänyt perinnöksi sormustinkokoelmaa, vaan erinäinen lajitelma polkuompelukoneita :D.
Ei kun nyt olen siis tosi onnellinen! Olen valitellut, että kun isän itselleen ostamassa mummolan talossa kävi varkaita toissatalvena, veivät kaiken "myyntikelpoisen", Kekkosen kuvaa myöten.
Vaan mikä lie sitten heitä tökkinyt, kun mummon polkukonetta eivät kumminkaan olleet mukaansa kelpuuttaneet, vaan se löytyi loppujen lopuksi mummolasta tänä kesänä.
Olisikohan vika ollut merkissä, kun ei ollut "muodikas" Singer, vaan Stoewer, joka ei nettitietojen mukaan näytä olevan hullumpi merkki sekään.
Joka tapauksessa mummun polkukone kotiutui meille - kyllä "sukuantiikille" aina sijaa löytyy:
- Sininen ompelulankakin oli edelliseltä käyttäjältä paikalleen jäänyt, ja turkoosi alulanka :).
Niinkuin ylläolevasta kuvasta näkyy, suojalaukku on tässä mallissa erityisen kaunis. Ompelupöydässäkin on leikkauskoristelut, vaikka pöytä on tietysti käytössä hieman kulahtanut. Mikä vain lisää koneen arvoa minulle, kun konetta on mummu aikoinaan polkenut :).
Tämä kone tulee siis kahden Singerin jatkoksi:
Tuosta vasemmanpuoleisesta ei ollut käyttökelpoista kuin jalka, joka päätyi kukkapöytään. Koneen alkuperää en tiedä, mutta mummulan navetan seinustalta se löytyi, pahoin ruostuneena. Romunnäköiseksi menneen koneosan nostin puutarhan "koristeeksi" (romuromantiikkaa, näes), alkuperäinen pöytätaso oli säiden armoilla täysin lahonnut.
Oikeanpuoleinen kone tuli äidiltäni. Luulin sitä ensin mummun koneeksi, mutta isä olikin sen kuulemma huutokaupasta ostanut. Kaukaista sukua ei toki senkään polkija ole, sillä kyseessä on isäni tädin kone!
Juu, että ovathan nämä aika kookkaita keräilykohteita, mutta niin rakkaita, kun näillä on "tarina" taustalla. (Ja isä keräsi kaivureita, joten on tämä nyt kumminkin vähän pienempää: mahtuu sisälle edes.)
Ihan näyttäisi siltä, että käsityösukua tässä ollaan, vaikka ompelutaidot ovat minulla kyllä aika lailla hakusessa. Ehkä tuo polkukone olisi meikäläisen kapasiteetille riittävän hidas, ettei "karkaisi käsistä", niinkuin sähkökoneella on tapana. Malttamattomana immeisenä minulla kun on aika raskas tuo kaasujalka. (On mulla muuten saumurikin, vaan sepä on saanut lepäillä varaston perukoilla jo kymmenisen vuotta. Viimeksi sitä käytin, kun vauvanvaatteita ompelin...)

12 kommenttia:

Sude kirjoitti...

Minä en ole sinua unohtanut, vaikka siltä varmaan on jo vaikuttanut. Amigurumi on jo puoliksi valmis, mikä se on , se on sitten yllätys :)

Lumiruusu kirjoitti...

Voi ihanuus mikä aarre!
Oikea kulttuuritekohan se on että otat tuollaiset kaunottaret talteen!
Meillä on myös eräs suvun perintö aarre -ja se ei todellakaan mahdu
sisälle!
Helsingin Seurasaaren ulkoilmamuseossa on
Hallan talo.
Kuuluisa Hallan Ukko joka on Suojeluskunta historian ja vapaussodan sankareita on suoraan mulle sukua äidin puolelta.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Olen kauan seurannut blogiasi. Se on aivan IHANA

Villiviini kirjoitti...

Hienoja aarteita oletkin saanut. Noilla varmaan saa surautettua paksumpaakin saumaa, mihin sähkökoneet eivät pysty. - Minä en ole koskaan ommellut polkukoneella, vaikka mummilla kyllä semmoinen singeri oli, totta kai. Missä lie nykyisin?

Lumiruusu kirjoitti...

Onneksi ne Suomen vaikeat ajat on jääneet historiaan ja anteeksi pyydettävää ja annettavaa on sukujen historiassa niin paljon että paras on vaan unohtaa ja elää samasta armosta osallisina kuka mihinkin sukuun sattuu syntymään..
eihän kukaan vanhempiaan valitse :)
Anteeksi jos loukkasin..bo

Mitenkäs tytön sormi on parantunut?

Anneli kirjoitti...

Tosi hieno ompelukone :)

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Uppeita nuo vanhat polkuompelukoneet! ♥ Jospas miekin joskus sellaisen jostain saisin itsellein haalittua... ;)

Irma kirjoitti...

Aivan upeita keräilyesineitä! Tuo mummosi ompelukone on hieno, niin kauniisti säilynyt suojalaukkukin! Kyllä minäkin tuollaiselle tilaa tekisin jos sellaisen saisin ;)
Hyvää viikonlopun jatkoa!

Ritu kirjoitti...

Ei ollenkaan hullumpi keräilykohde ! Tietäisitpä, mitä mun mies on alkanut keräillä: vanhoja helloja vai mitä hellauuneja lie !!! Niitä on jo viisi kappaletta, eli autotalli täynnä niitä ym. rojuja. Osalle on paikka, mutta ei kaikille.On nimittäin mökkitontti, mutta tontilla ei vielä yhtään rakennusta.Voihan sitä aloittaa mökkiprojektin vaikka helloista :)

Matleena kirjoitti...

Kauniita aarteita sinulla! :) Tuo oikeianpuoleinen näyttää kovin tutunomaiselta. Luulen, että äidilläni oli sellainen. Vaihtoi sitten muistaakseni 1960-luvulla sähkökoneeseen, mikä tietenkin oli hyvä vaihtokauppa paljon ompelevalle ihmiselle. Se sähkökone on luullakseni edelleen veljentyttärellä, joten tallessa on ja melkoista "antiikkia" sekin. ;D Meillä on muuten mökillä poljettava kone, muistaakseni nimeltään Lada. Ja toimii hyvin silloin harvoin kun sitä käytetään.

Lila kirjoitti...

Kauniita aarteita olet kerännyt:) Viehän nuo tosiaan vähän enemmän tilaa kun sormustimet, mutta kyllähän noita mieluummin katseleekin. Eikös vain?
Aurinkoisia kesäpäiviä!

Tuula kirjoitti...

Kauniita! Kun olin pieni, niin leikin junaa tuommoisen koneen kanssa. Tuoleja jonoon singerin taakse ja sitten poljettiin ja mentiin "tuk tuk" eteenpäin. Äiti ei ihan aina tykännyt tästä meidän leikistämme...