Terveisiä mummolasta

Olemme hissuksiin selvitelleet uudenvuodenaattona edesmenneen isäni jäämistöjä. Isähän oli keräilijäluonne, jota piinasi ennen muuta 'rakkaus rautaan', kuten eräs - saman rakkauden jakava - ystävämme totesi. Niinpä tuo ystävämme on saanut haalia kokoon isän kaivureita ja traktoreita, josko niistä hänelle vielä iloa olisi. Monet koneet ovat palasina. Isä kun tykkäsi aina katsoa, mitä mikäkin kone 'oli syönyt', ja loppuaikana hän ei oikein jaksanut koota osia paikoilleen, vaikka purkaminen vielä sujuikin.
Työkalut kyllä kiertävät meidän miehille, mutta nuo isommat koneet taitavat olla isompien miesten hommia :D.
Isä kävi myös mielellään huutokaupoissa, joten monenmoista niistä mukaan kertyi. Sääli, että kaikkea sinänsä vitsikästä ei voi säästää, vaan niitä pitää roudata kierrätykseen sitten. Yksi semmoinen on tämä söpö, pikkuruinen, oranssi retrotelkkari: Siitä kyllä just' jonkinmoisen kuvan näkee, ainakin joltain kanavalta. Esine sinänsä on pahuksen söpö. Mutta, kuten sanottu, kaikki kiva ei mahdu, joten kierrätetään...
Sen sijaan tästä aarteesta ilahduin todella:

Kiikutimme meille olkkariin polku-Singerin, jee! Mummulastahan tämmöinen varastettiin hetimiten, kun mummula tyhjäksi jäi. Vaan isä oli ostanut toisen huutokaupasta, ja tämä oli äidillä sullottuna sivuhuoneen pieneen nurkkaan, digiboxipöydäksi (!). Äiti arveli, että pitäisi tämä toimittaa kaatopaikalle, mutta ei, tottavie, vaan meille, ja kunniapaikalle! Ja hei, tämä toimii ihan moitteettomasti. Ja tuossa pikkulaatikossa on muuten vaikka kuinka paljon nappeja yms. pikkuroinaa. Kaikkea en ehtinyt vielä läpi käydä. Olen tästä tosi iloinen!