Pappi Puikoissa

Singerini kiittää nöyrimmästi saamistaan kehuista :).
Pengoin sen pientä laatikkoa eilen ja aloin epäillä vahvasti, että kone taitaa sittenkin olla aidosti mummolastani peräisin. Ehkä sitä ei varastettukaan muiden mööpeleiden ohella? Isältähän sitä ei voi enää kysyä, ja äidille asia oli jäänyt epäselväksi.
Laatikon sisältö nimittäin viittasi kyllä vahvasti meidän mummoon, joskin muut saman ajan mummot saattoivat olla samanmoisia :).
Onhan se mahdollista, että isä olisi tuonut koneen mummolasta kotiin siinä vaiheessa, kun sitä pyytelin meille tuotavaksi, eikä isä ehtinyt sitä tänne ajella. Se pyytely kun tapahtui jo ennen mummolaan kohdistunutta huonekaluvarkautta.
Laatikosta löytyi alkuperäinen Singerin ompelukoneöljypurkki ja parfyymipullo:
Ja kokonainen aarrekätkö askartelumateriaaleiksi sopivaa tavaraa. Ennenvanhaan kun ei mitään heitetty hukkaan. Pesin eilen osan niistä:
Ompelukoneeseen on puolia tallella. Purin vain niistä likaantuneet langat pois. Paperiveitsi löytyi, ja Singer-avaimenperä. Tummunut rintarossi ja lipastosta puretut avaimenreiän suojakilvet. Hakasia ja nappeja on vaikka millä mitalla. Moni oli käytetty, joten niiden siivoamisessa oli vähän hommaa, kun piti repiä vanhat ompelulangat ja kankaanjämät pois.

Vielä pesuainevedessä likoamassa on vanhoja neppareita, ruuvimeisseleitä, yms.

Meidän mummoon laatikon sisällöstä viittaisi tuo tapa laittaa kaikki "roinat" samaan laatikkoon (että mm. hajuvesi ja rintarossi on samassa laatikossa meisselien yms. kanssa - mummo oli aika suurpiirteinen tuossa järjestyksenpidossa), ja ennen muuta se, että laatikossa oli -70-80-luvun hologrammihiussolki, vaaleanpunainen tarrapäällystetty, jollainen minulla oli pikkutyttönä - ja jollaista en ole nähnyt kellään muulla ikinä. (Se oli nimittäin huippumauton :D.) Se olisi voinut päätyä mummon laatikkoon, koska en muista solkea nähneeni vuosikymmeniin. (Itseasiassa luulin sen päätyneen roskiin jo ajat sitten.)

Niin, muuten kiinanruusu kukkii taas isosti. Vertailukohteena isännän käsi: