perjantaina, helmikuuta 12, 2010

Torstaisen Ristipistomaratonin vietin Merliniä äheltäen. Enkä viitsinyt "ennen"-kuvaa napatakaan, kun pistelin tätä käytännöllisesti katsoen koko iltapäivän: Nyt tämä nimittäin on saatava valmiiksi! Onpahan kyllä mieleeni jo palautunut, miksi tähän aikoinaan sisuunnuin: ärsyttävää, kun yhdellä langalla pistellään vain pari-kolme pistoa sinne tänne, ja sitten pitää taas vaihtaa väriä. Luulenpa, että kunhan tämän saan valmiiksi, seuraava itselle tehtävä työ on täysin tai lähestulkoon yksivärinen!
Eipä tästä onneksi paljon rukseja puutu: muutama pikkupala viitasta, vähän kämmensyrjää ja kivilaatta, jolla velho seisoskelee. Rajauksia onkin sitten jo kiva pistellä, kun sinne asti pääsen.

2 kommenttia:

Aija kirjoitti...

Jos on paljon neuloja ja jokaiseen jättää langan kiinni, on niitä tylsiä yksittäisiä pistoja hieman mukavampi tehdä.

Onpa hauska nähdä miltä työ näyttää, kun olet tehnyt rajaukset.

Amalia kirjoitti...

Ai ja minusta ne rajaukset on kaikkein tylsimpiä. Kyllä toi on varmaan vaivan arvoinen.