Pappi Puikoissa

Aloittelin viikonloppuna Le Bonheur des Dames -pistelyä "Février", enkä pitkälle päässyt: Tämä on nimittäin tämmöinen "päivänvalopistely", kun osa tehdään yhden langan yli petit point -pistoilla:

Mutta hätäkös tässä mitään on valmiiksi saada? Sitäpaitsi on hauskaa, kun on välillä vähän haastettakin. Ja päivänvalohan on kasvamaan päin, näin kevään korvalla.

Mutta TV:n äärellä ja olohuoneen hämyvalossa täytyypi valita selkeämpi kuvio, joten aloitin myös tätä:

Cousines et Compagnien 100% Nature (Collection Zen) lukeepi tämän mallin kääreessä. Tämän pistely on todellakin ilo: rentouttavaa ja selkeää, tuon ylemmän vastapainoksi.

Kiitos muuten, kun kehuitte edellisen kirjoituksen perusteella meidän isäntää kiltiksi, kärsivälliseksi jne. Sitä hän todella on, semmoinen taivaan lahja minulle :).

Ja kyllähän tuommoiset muistot tuovat jälkeenpäin ajatellen hauskaa sisältöä elämään. On sitten, mitä mummona muistella.

Elämähän on muuten mitä suurimmassa määrin asennekysymys. Viime Kotimaassa oli Raili Kettusen loistava Nojatuoli-kirjoitus, jossa hän kertoo toisen korvansa äkillisestä kuuroutumisesta vuosi sitten. Kun lapset kommentoivat asiaa, että:

- Hienoa, että kuulet vielä toisella korvalla!

- Kiva, että sun molemmat korvat on tallella, vaikket kuulekaan sillä toisella korvalla. Yksikorvainen mummo olisi näyttänyt hassulta.

- Nyt sä voit sanoa, ettet kuullut, kun joku sanoo sulle jotain, jota et tahdo kuulla.

Mutta nytpä taidankin siirtyä taas tutkistelemaan Tampereen yliopiston opintosisältöjä. Jaa miksikö?

Ei, en aio alkaa eläkeläisenä opiskella uutta ammattia. Tarkoitus on avittaa ysiluokkalaista poikaa lukion ainevalinnoissa. Ilokseni poika on jo jonkin aikaa osoittanut kiinnostusta psykologian opiskeluun. Tampereelta löytyy niin psykologiaa kuin sosiaalipsykologiaakin. Yritämme pohtia, mikä kurssikokonaisuus parhaiten semmoisia opintoja palvelisi...