Itsenäisyyspäivä pistää miettimään sota-asioita(kin). Varsinkin, kun tänä syksynä on niin paljon kertailtu Talvisodan tapahtumia.Pappa kun kuoli parikymmentä vuotta sitten, mummu sanoi, että haudalle ei kutsuta veteraanijärjestöjä seppeleitään laskemaan, kun pappa ei koskaan pitänyt semmoisista touhuista. Eipä hän koskaan mitään tukea saanut mistään, vaikka sota vaurioittikin sielua monin tavoin. Sota-arpiakin tuli: otsaan, niskaan, korvan taakse, mutta ne olivat vain "läheltä piti" -tilanteiden muistomerkkejä.
Mitenkähän tämän osaisin oikein sanoa? Kunnioitan kovasti sotiemme veteraaneja, jotka joutuivat parhaat vuotensa uhraamaan, jotkut henkensäkin.
Mutta sankaruus on sodasta kaukana.
Mielestäni perjantaina Teemalla esitetty puolalaiselokuva kertoi sen todella hyvin. Toivotonta se on, ja "herrojen" pelinappuloina pyörimistä...
Mutta hyvä Suomessa on asua, ja lämmöllä muistan isoisiäni, Veikkoa ja Villeä, tänä iltanakin, kun kohta kynttilät sytytän.
2 kommenttia:
Tämä sinun kalenterisi on muuten huippu keksintö !!! On noissa hahmoissa ollut värkkäämistä, mutta ovat sitten ikuisia. Sun käsialasta muuten, jos oot vasuri ja kirjoitat oikealle viistoa, olet erityisen ulospäinsuuntautunut ihminen. Harvemmin vasurit kirjoittaa oikealle viistoa ja se otetaan grafologiassakin huomioon. Sun käsialastas näkyy myös taiteellisuus ja herkkyys, sanoo eräs harrastelija ( ikäänkuin en sitä taiteellisuutta muuten tietäskään !!!) Mutta sulla on sellaisia jänniä herkkiä aavistuksenomaisia koukeroita :) Joopa joo, no kohta katellaan taiteellisia luomuksia silmäätekevien (kuten mummoni aina sanoi:) päällä.
Hyvää itsenäisyyspäivä, tai iltaa varmaan tässä vaiheessa pitäisi toivottaa!
Joulukalenterin luukkuja odotan mielenkiinnolla joka päivä!
Lähetä kommentti