5. luukku

... avataan vasta näin myöhään, kun aamupäivä piti käyttää ulkoiluun (illaksi kun lupailtiin tulevaksi ehken sateentihuutusta.)
Tänään pikkuneiti valitsi kalenteriimme risupartapaimenen:
(Suonette anteeksi ylivalottuneen kuvan. Olosuhteet ovat nyt varsin hämyiset.) Taival paimenkedon ja alakuvan vasemmassa reunassa tähyilevän tietäjän välillä on vielä varsin pitkä ja autio, mutta vielähän on 19 päivää jäljellä:Ajatus parrakkaasta paimenesta, itsenäisyyspäivän aatto ja äsken Teemalta katselemamme Punainen viiva taisivat johtaa ajatukseni Yrjö Jylhän runoon "Pyhä yö", joka on taattu konsti saada meikäläisen silmäkulmat kostumaan:

Pyhä yö

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies,
Oli siellä, missä me muutkin;
Jäi hältä vaimo ja kotilies,
Ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
Ja harvoin kirjeitä saikin,
Mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:
On poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
On tuskin peitettä sille.
Me kaikki hengessä polvistumme
Ja lapsen vieressä kumarrumme
ja siunauksen luimme.
Ja monta paimenta parrakasta
Lumessa valvoi ja vartioi,
Ja vartioi sitä pientä lasta
Petojen saaliiksi joutumasta –
maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti
Nyt tähti suurempi muita,
ja me käännyimme sitä kohti
ja se meidät kotiin johti,
Se tähti suurempi muita.