19. luukku

Yksi ostolammas laumaan: Hyvin tämä laumaan sopii, ja samanlaisia hämmästyneitä silmiä sain ihailla tänään, kun kävin ensivisiitillä ihailemassa kummityttöni pientä, marraskuussa syntynyttä poikavauvaa.

Miten upeasti vauva jo seurasikaan isänsä sylistä kattovalaisimen valoja, silmistä näkyi ihan selvästi, että pikkumies on jo tutkiva ja ihmettelevä "itse".

Vauvan, ja koko nuoren perheen, näkeminen näin joulun alla kyllä herkistää mieltä kummasti.

Lampaat esiintyvät tietysti Raamatun kertomuksissa siksi, että ne ovat Raamatun tapahtumaseuduilla yleisiä tuotantoeläimiä.

Mutta haluaisin ajatella, että niissä on muutakin symboliikkaa. Naapurin lammastilan kasvatteja kun joskus seurasin, ne todella kulkevat "kuin lammaslauma". Jos joku päättää vaikkapa mennä läpi aitauksen, koko lauma seuraa - kuin lampaat - perässä. Laumassa, ja ilman omaa ajattelua.

En ole koskaan käynyt Israelissa: nuorempana ei ollut varaa, nyttemmin ei levottoman tilanteen vuoksi haluakaan. Muistan kuitenkin kuulleeni, etteivät lampaat siellä joulun tienoilla laitumilla käyskentele? Ja näinpä kai onkin, onhan sielläkin ilmeisesti talvi, koskapa joskus, joskin harvoin, luntakin satelee.

Mutta tuskinpa joulukertomuksen lampailla onkaan ajoituksellista merkitystä. Tärkeää on, että ihmisten silmissä vähäarvoiset paimenet (vielä joku vuosi sitten Suomenkin ammattiarvostustutkimusten alin luokka, kunnes ilmeisesti poistettiin koko tutkimuksesta, paimenia kun ei täällä juurikaan taida olla :)) saivat Jumalan edessä kunnian olla ensimmäiset syntymäuutisen vastaanottajat.

Tuntuneeko kenestäkään muusta samalta kuin minusta, että paimeniin on paljon helpompi samaistua kuin vaikkapa itämaan viisaisiin miehiin? Vaikka me suomalaiset olemmekin syntyneet puun vihreämmälle oksalle...