Täytyipä tulla tänne huikkailemaan, kun oli siitä ampparinpistosta viimeksi juttua:
Isäntä kävi kaverin kanssa terveyskeskuksessa silloin lauantai-iltana.
Kaveri sai piikin pyllyyn (olisikohan ollut kortisonia?) ja ohjeen käydä sunnuntaina laitattamassa silmätippoja, joten kyllä se varmaan siitä...
Vähän oli huonohko aika (viikonloppuiltoina taitaa olla omanlaistaan asiakaskuntaa...) vissiin tuohon terveyskeskusvierailuun, kun joutuivat odottamaan 3 h. Vaikka joutuuhan siellä muutenkin... Taisi isäntä olla reissussa kovilla, kun potilas oli ilmeisesti aika säikähtänyt ja mukana oli vielä tuo meidän oma autistiesikoisemmekin. (Minä kun olin ehtinyt lähteä nuorempien kanssa koiralenkille, eikä autistipojalle ollut muuta hoitajaa, kun "luottohoivaajamme" on rippileirillä.)
Isäntä kävi eilen nuoremman jälkikasvun kanssa moikkaamassa rippileiriläistämme. Mukavasti on kuulemma mennyt. Tosin isäntä ei huomannut kysyä mitään "äidille tärkeitä" ;) kysymyksiä, kuten oliko poika syönyt tai käynyt uimassa ja riittävätkö puhtaat vaatteet :D.
Rippijuhlasiivous senkun jatkuu: Vielä on yläkerran kattolyhdyn ikkunat pesemättä. Ovien ikkunatkin täytyisi käydä läpi: meillä on ikkunat ulko-ovissa sekä monessa sisäovessa. Sitten vissiin täytyykin hiukka pyhkäistä seiniä ja kaappeja. Näistä jutuista huomaa, ettei meillä tosiaan tuo ylläpitosiivous ole hääppöstä. Hyvä siis, että välillä on juhlia! Seuraaviin rippijuhliin onkin sitten 5 v., eli tämä nykyinen rippikoululaisemme ehtinee ehkä viettää yo-juhliaan ennen sitä...
Käsityörintamalta sen verran, että kyllä on pistelty ja muutakin hiukka tehty, vaan kun kaikki on salaista, niin paljastetaan vasta, kun ovat vastaanottajillaan :).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvä, että apumies sai avun ampiaisenpistoon!
Joskus tuntuu siltä, että oli kyseessä sitten ihmiset tai koirat, niin usein joutuu lähtemään lääkäriin joko viikonloppuisin tai iltamyöhäsellä... liekö kapteeni Murphyn laki vai jäävätkö ne kerrat vaan paremmin mieleen...
Sehän meni sitten kuitenkin hyvin se ampiaisepisodi, vaikka pitkään joutuivat odottamaan. Vaikka miehellesi saattoi tosiaan odottaminen olla rankkaa.
Sinähän olet kohta käynyt koko talon läpi luutuinesi. Se ainakin on rankkaa hommaa, mutta lopputulos sitten onkin mukava tunne siivotusta huushollista. ;)
No, kuitenkin oli päässyt lääkäriin.
Täällä kun sanotaan että soita huomenna..
Ja kun soittaa, niin ei saa aikaa.
vautsi vau, teillähän on kohta tosi siistiä! Minä huomasin juuri, että meilläkin alkaa pikkuhiljaa olla nuo rippijuhlat ajankohtaisia, kahden vuoden päästä ekat... jos oikein laskin.
Ampiaiset ovat kovin viheliäisiä pistäessään.
Meilläkin tulossa Esikoisen rippijuhlat. Kovasti on touhua sitä ennen....
Iloista viikkoa!!
Lähetä kommentti