Juha Ruusuvuoren mainio Stallari on puolivälissä. Lainasin kirjastoautolta myös pinon dekkareita, vakiokesälukemistoa.
Lauantaina - ja pitkin kevättäkin - ilahduin, miten TV:kin voi tutustuttaa kirjallisuuden klassikkoihin. Meillä kun murkkupoika katseli illalla Hamletin, ja tyttö pyysi, että nauhoita hänelle loppu, kun hänen nukkumaanmenoaikansa tuli ennen leffan päättymistä.
Murkkupoikamme seurasi talvella ja keväällä myös venäläisklassikoista tehdyt sarjat (Idiootti, Rikos ja rangaistus, Saatana saapuu Moskovaan, Tohtori Zivago, Solženitsyn teokseen perustuva Ensimmäinen piiri...)
Hän totesikin tuossa taannoin, että olen tutustuttanut hänet ihan eri ohjelmiin, kuin mitä muut heidän luokkalaiset katselevat. Opettaja kun oli kysynyt Pokka pitää - ja Frazier-sarjoista jotain, ja meidän poika oli ollut ainoa, joka oli katsonut niitä.
Kun ei paljon ole käsitöissä ja askarteluissa valmista tullut, niin esitellään tätä luojanluomaa sitten.
Mikä minua erityisen suuresti ilahduttaa, on tämä kirsikkapuiden kukkiminen:
Istutin kaksi kirsikkaa jo 7 (!) vuotta sitten, mutta ensimmäisenä talvena pupujussit söivät ne totaalisesti maata myöten. Tänä vuonna kukkivat ensimmäisen kerran, eli näin kauan kesti toipua.Sama kohtalo, pupujussin nököhampaisiin joutuminen, oli myös neljällä syreenilläni:
Siksi ne ovat vielä pienikokoisia, mutta kukkivat sentään jo toista kesää. Minä kun niin hartaasti odotan niistä suuria. Syreenin tuoksu on paras tuoksu, mitä osaan kuvitella.Muutakin kukkii:
1 kommentti:
Kaunista on teilläkin päin! Suunnilleen samat lajit kukkivat meidänkin pihassa paitsi kirsikka. Me luotamme siihen, että kun annetaan pupuille talvella kauroja, niin eivät muista nakertaa puita. Ehkä puput ovatkin sen oppineet ja tutustuneet meihin - yksikin tuli melkein viereen, kun mies kävi ns. omilla asioilla puskan juuressa pari iltaa sitten. Valitettavasti ojamyyrät ovat kovaoppisempia. Kasvimaan aihio on niin täynnä koloja, että meillä siirryttiin melkein ruukkuviljelyyn.
Lähetä kommentti