Pappi Puikoissa

Anitta laittoi tuntomerkkihaasteen, hmm. Haasteethan pitää ottaa - hmm, haasteina - joten yritetääs keksiä, mistä minut tuntisi...

1. Olen kanaemo: käyttäydyn kuin kanaemo (lue: holhoavasti), ja näytän kanaemolta myös.
2. Pukeudun lähes poikkeuksetta mustaan, joitain riemunkirjavia, enimmäkseen itse tehtyjä vaatekappaleita lukuunottamatta.
3. Entinen punapää on harmaa, eikä viitsi tehdä asialle (enää) mitään.
4. Nahka on punapään nahka, eli pisamainen, auringolla punottava, eikä rusketu ikunansa, joskaan ei palakaan enää niin tavattoman herkästi kuin nuorempana.
5. Puhun lähes tauotta.
6. Nauran paljon. - Ja itken myös: ilosta, surusta, liikutuksesta, kauniista sanoista, sävelistä, kuvista, ajatuksista...
7. Inhoan yksin kulkemista, missään. Siksi seuranani on aina, kun mahdollista joko isäntä, joku/jotkut 4 lapsestamme tai koira.
8. Käsillä pitää olla tekemistä. Ellei ole mukana käsitöitä, piirrustelen tai muuten räplään jotakin. - Levoton, mikä levoton :).
9. Vaikka olen sairauseläkkeellä, identiteettini on edelleen vahvasti myös papin. Vaikka sitä ei, kuulemma, aina päältä päin, oudompi, huomaa. Toisaalta mielelläni möläyttelen sitä aina tilaisuuden tullen. Kuten kaikkea muutakin. Minulla ei olekaan luurankoja kaapissa eikä minkään sortin salaisuuksia. En osaa hävetä mitään.
10. Olen kiinnostunut kaikesta muusta, paitsi en tekniikasta. (Ja isä olisi toivonut, että minusta olisi tullut dipl.ins., kuten monista serkuistani :D). Kaikki kangaspuita teknisempi on liian monimutkaista minulle.