torstaina, toukokuuta 28, 2009

Eilen illalla oli esikoisen kevätjuhla, mutta koulu jatkuu vielä pari päivää, ja peruskoulun päästötodistus täytyy käydä erikseen hakemassa lauantaiaamuna.
Nämä kukat ja toisessa blogissani jo esitellyt tekemäni kortit menivät kiitokseksi avustajalle ja opettajalle: - Täytyi ottaa näistä vielä tämmöinen yhteiskuva, kun olin tyytyväinen löydettyäni näin hienosti korttien kanssa sävy sävyyn sointuvat tulilatvat :D.
Poika soitti kevätjuhlassa pianolla Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen" -kappaleen. Hän on kehittynyt soittamisessa ihan hurjasti. Tempo ei enää ole niin autistille ominaisen nykivää. Toivottavasti hän pystyy jatkamaan musiikkiharrastusta myös tulevalla opiskelupaikkakunnalla. Nythän musiikiopetuksesta on vastannut musiikkiterapeutti, joka on jo pojan 3. sellainen.
Alussa musiikkiterapia painottui hyvin paljon kommunikaation harjoittamiseen, mutta nyt jo muutaman vuoden on tavoiteltu sen lisäksi, paitsi mieluisen harrastuksen omaksumista, myös jo ihan teknistäkin tasoa.
Poika sai läksiäislahjaksi kaupungilta punaisen ruusun ja stipendin. Otin juhlista pari valokuvaa, mutta näemmä kameramme ei halua ottaa noista juhlahetkistä kunnon kuvia, ei sitten millään, joten eipä ole valitettavasti mitään näytettävää...

4 kommenttia:

Hisk It kirjoitti...

Takuulla osuva ainakin tuo oikeanpuolimmainen kortti.

On varmaan ollut liikuttava hetki kuunnella pojan soittavan tuo laulu. :) Toivottavasti tosiaan musiikkiharrastus pääsee jatkumaan! Se on niin antoisaa.

Matleena kirjoitti...

Onnittelut pojallesi yhden urakan loppuunsaattamisesta! Ja tietenkin menestystä jatkoon! :)

Villiviini kirjoitti...

Oli siinä varmaan äidilläkin tippa silmässä pojan soittaessa ja muutenkin, kun taas on ylitetty yksi vuori korkea. Onko jatkosuunnitlemat jo selvät?
--- Tuo sanonta vuoresta putkahti mieleeni. Luin eilen arkkipiispa Simojoen sisaren viehättäviä muistelmia. Siinä Aili Simelius (tai Simojoki) kertoi, miten veli-Martti toivoi häälahjakseen seinätaulun, johon oli kirjailtu kaksisäkeitöinen värssy. Vain nämä avioliiton arkea valaisevat sanat "vuori korkea, tiekin vaivalloinen" jäivät mieleeni. Siitä tai jostain muualta.Pyhiä!

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Kiitos pojan puolesta jälleen kerran :). Jatkosuunnitelmat ovat siis selvillä, ja Aitooseen on menossa opiskelemaan elämään valmentavalle opintolinjalle. Vielä ei mielestäni olisikaan "Toimarin" aika, vaan oppimisherkkyyttä on vielä. Vapailta markkinoilta poika ei tule työtä saamaan, ellei tapahdu ihmettä. Siis niillä työmarkkinoilla :).